Juoksu 22.4.2015

Viisi vinkkiä aloittelevalle juoksijalle

Teksti: Elina Hovinen

Moni sanoo vihaavansa juoksemista. Mä en voi ymmärtää, miten juoksemista voi vihata, koska itse rakastan sitä. 😉 Aloittelevat juoksijat tekevät usein sen virheen, että juoksevat ihan liian kovaa. Pohjakunto rakennetaan hitaasti ja huolella, ihan kuin talon perustukset. Huolella rakennetun perustuksen päälle saa sitten rakennettu vaikka kuinka hienon pytingin, mutta ilman huolellista pohjatyötä se ei onnistu. Ei siis kannata ahnehtia ja loikkia heti gasellina menemään, vaan aloittaa maltilla.

Aloita näin:

  1. Juokse hitaita ja matalasykkeisiä lenkkejä. Ilman sykemittaria tiedät sykkeiden olevan riittävän alhaalla silloin kun et puuskuta ja pystyt samalla rupattelemaan. Aluksi tämä vauhti voi tarkoittaa kävelyn ja juoksun vuorottelua. Tämä on se vaikein osuus, malttaa juosta tarpeeksi hitaasti.
  2. Lämmittele ennen lenkkiä ja venyttele lenkin päätteeksi kevyesti, näin ehkäiset urheiluvammat. Tekniikka- ja koordinaatiovinkkejä täällä.
  3. Kipu kertoo siitä, että pitää lopettaa. Selvitä kivun syy ja hoida se pois. Kivun kanssa juokseminen ei ole sankarillista, se on typerää.
  4. Harjoittele muutakin kuin juoksua. Tee juoksua tukevia lihaskuntoharjoituksia. Erityisesti keskivartalon lihakset ovat tärkeitä juoksussa.
  5. Juokse eri pituisia ja vauhtisia lenkkejä (30 min – 90 min), saman reitin samaa vauhtia juokseminen ei kehitä. Äläkä unohda palautumista. Riittävä lepo on tärkeää (viikon tauko on kuitenkin liian pitkä)!

Tärkeintä on kuitenkin se, että nautit juoksemisesta! Älä siis oikeasti ahnehdi, vaan malta juosta ihan rauhassa, näin siitä juoksemisesta tulee nautinnollista. Jos jalat tulevat aluksi kovin kipeiksi, niin verryttele ne esimerkiksi kävelylenkeillä auki. Lihaskipu lähtee sillä millä se on tullutkin, joskaan ei ihan kirjaimellisesti.

Minä saan itseni motivoitua juoksulenkille valitsemalla kivan reitin, laittamalla kuulokkeisiin energistä musiikkia ja kyllä se vaan niin on, että nätit juoksuvaatteet päällä on mukavampi lähteä lenkille. Turhamaista mutta kivaa on miettiä minkä treenivaatekokonaisuuden tänään kiskoo päälle ja mitkä kengät olisivat tälle lenkille sopivat. Suurimpana motivaattorina on kuitenkin se, kun tietää, että lenkin jälkeen tulee ihana edorfiinipölly.

Kommentit (13)

Kiva kuulla tällaisia kommentteja! 🙂 Välillä sitä miettii, että mitä ihmeen järkeä tässä on, mutta tällainen palaute saa kyllä lisää fiilistä touhuun! Kiitos!

Kiitokset huipusta blogista, oot nainen oikea nainen paikkaasi!
Sulta pukkaa taas itselle just oikeita postauksia toinen toisensa perään :). Täällä ollaan ja suurella mielenkiinnolla luen kaiken!

Kiva kuulla tällaisia kommentteja! 🙂 Välillä sitä miettii, että mitä ihmeen järkeä tässä on, mutta tällainen palaute saa kyllä lisää fiilistä touhuun! Kiitos!

5. Viikko juoksukoulua menossa <3. Mukavasti sujuu kun malttaa edetä hitaammin, yhteislenkeillä tosin vauhti saattaa vielä karata lapasesta vaikka sykemittaria seuraankin mut omilla 'läksy lenkeillä' pysyy ihan helposti sykkeet sopivalla tasolla. Omaa kroppaa koitan myös kuunnella tarkemmin, vaikka joskus vähän vaikeesti kuuluukin. Näiden muutaman viikon aikana olen jo tajunnut edellisten juoksunaloitusten kaatuneen liikaan vauhtiin ja määrään- kaikki mulle heti – nyt on toivoa onnistua ja pitää jalat ehjinä.

Kuulostaa hyvältä. Vaikeinta on tosiaan malttaa, varsinkin silloin kun kropassa tuntuu hyvältä, mutta kyllä se palkitsee. Sitten kun ohjelmassa on vauhtikestävyystreeni, niin urku auki!

ja on ilo lukea sun blogia!

Se on niin Maltti Valttia 🙂

Itse aloitin juoksemisen 11 vuotta sitten. Kyllä se motivoi lenkille huonolla hetkellä, kun ajattelee miltä tuntuu sen lenkin jälkeen ! 🙂

Vielä kun muistaisi oikeasti juosta maltilla ja järkevästi. Ei oo heleppoa aina. 😀

Sä olet mun motivaatiokipinäni!

Siistiä!! 🙂

Lauantaiaamu, linnut laulaa, aurinko kohta nousee… lenkille !!! 🙂 Ihanaa päivää sinulle.

Kiitos mukavasta blogista… näin aamuisin kiva käydä lukasemassa.

Hehe, ihana kommentti! 🙂 <3

Mä ihailen niitä, jotka tykkää juoksemisesta. Mutta inhoan sitä itse juuri sen takia, että pitäisi olla sitä malttia aloittaa hitaasti. Kun ei sovi omaan luonteeseen, niin ei vaan sovi. Muutaman kerran olen koittanut juoksemisesta opetella tykkäämään, mutta aina vaan on tullut raudan maku suuhun ja ahdistus. Sitten tulin lopputulemaan, että mua ei ole vaan tarkoitettu juoksemaan. Onneksi lajeja löytyy

Joo, niinpä. En kestäis, jos mun pitäis väkisin opetella tykkäämään jostakin taitolajista. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *