Elämä

Vuoden 2018 tilinpäätös

2.1.2019 Teksti: Elina Hovinen

Viime vuosi oli minulle käänteentekevä. Sitä edeltävä vuosi oli ollut liian vauhdikas. Olin tehnyt täysillä töitä ja siinä ohella blogia. En osannut vetää rajaa työn ja vapaa-ajan välille. Yritin niin kovasti pärjätä kaikessa, että homma lipsahti sietokyvyn yli. Voimat loppuivat ja jouduin jäämään sairaslomalle juuri ennen vuodenvaihdetta 2017-2018.

Työuupumus ja siitä toipuminen

Työuupumus on siitä paskamainen juttu, että työidentiteetti ja itsetunto murenee pieniksi paloiksi. Palasia keräillessä joutuu vähän kuin pakon edessä tarkastelemaan itseään yksityiskohtaisesti ja miettimään, miksi näin kävi. Aluksi oli helppo syyttää työtaakkaa, epämääräistä toimenkuvaa, puuttuvia tavoitteita ja huonoa johtamista. Tarkemman pohdinnan jälkeen huomasin, että myös omassa toiminnassani on parantamisen varaa.

Työuupumuksesta toipuminen vaatii muutosta, muuten ei voi toipua. Minun kohdalla toipuminen alkoi siitä, kun päätin siirtyä takaisin koulunpenkille. Olin jo pitkään harmitellut kesken jääneitä opintoja. Sairaslomalla pohdin vaihtoehtoja, sillä vanhaan työpaikkaan palaaminen ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehto. Keksin selvittää, voisinko päästä jatkamaan opintoja. Anomukseni hyväksyttiin ja pääsin palaamaan kouluun. Kouluunpääsy poisti ahdistavan taakan harteilta ja toipuminen sai alkaa.

Opiskelijaelämää ja syvien pohdintojen kesä

Opiskelukevät oli jälleen vauhdikas. Olin motivoitunut ja innoissani, siksi painoin jälleen kaasu pohjassa menemään. Kesäloman alkaessa olin aivan tiltissä. Onneksi edessä oli pitkä, koko kesän kestävä, kesäloma. Olin asettanut itselleni kunnianhimoisia tavoitteita kesälle. Olin typeränä ajatellut, että 2,5 kuukauden kesäloma on sopiva aika keksiä elämän tarkoitus ja ratkaista, mitä teen elämälläni. En oikein osannut rentoutua, kun takaraivossa jyskytti, että mun pitäisi kesän aikana selvittää mikä minusta tulee isona.

Kesä meni nopeasti. Kuuntelin paljon äänikirjoja, treenasin leppoisasti ja olin mahdollisimman paljon luonnossa. Kuulostelin kesän aikana arvojani ja sitä, miten ne vastaavat arkielämän valintoihin. Möyhin elämääni ja ajatusmallejani pimeimpiä nurkkia myöten. Lähdin aina purjehtimaan kun vain pääsin. Merellä pää tuulettui meri-ilman mukana ja joka reissun jälkeen asiat olivat vähän paremmassa järjestyksessä päässä.

Virheiden toistamista ja arvojen kirkastumista

Kesän jälkeen tuntui, että olin edelleen ihan jumissa. Tuntui, etten ollut päässyt kesän aikana lainkaan eteenpäin. Olin pettynyt itseeni. Pelkäsin koulun alkua, koska ajattelin, ettei toinen lukukausi voi mennä yhtä hyvin kuin edellinen. Mietin myös, etten jaksaisi enää samaa tahtia. Itsetunto puuttui edelleen. Sitten aloitin työnohjauksen, joka kirkasti minulle konkreettisesti arvojani ja kävimme vielä kertaalleen työuupumukseen johtaneita syitä läpi. Jouduin myöntämään itselleni, että kaikki arvot eivät valitettavasti toteudu arjessa. Näiden kohtaaminen kirpaisi, mutta oli varsin terveellistä myöntää ne itselleen. Tämä oli se hetki, jolloin itsekin ymmärsin ne asiat, joiden täytyy muuttua.

Arvoja on helppo luetella, mutta kun laadin ajankäytöstäni rehellisen piirakkamallin ja lukujärjestyksen hereilläoloajalta, näin omin silmin, mihin aikani oikeasti kuluu. Tämä oli minulle totuuden hetki. Laatimassani piirakassa perheelle ja ystäville jäi vain pikkuruinen siivu. Sen näkeminen suututti ja itketti. Siitä lähti muutos.

Syksy tuli ja meni lähes yhtä tiiviillä tahdilla kuin kevätkin. Syksyn aikana opin kuitenkin näkemään ongelmakohdat ajankäytössäni ja pohtimaan niihin kestäviä ratkaisuja.

Tavoitteet vuodelle 2019

Vuosi 2018 oli siis itsetutkiskelun ja itsetunnon rakentamisen vuosi. Tärkeä oppivuosi. Jokainen vuosi opettaa ja kasvattaa ihmisenä. Työuupumuksen jälkeen pelkäsin pitkään sitä, miten tulen enää koskaan pärjäämään työelämässä, koska jo kerran uuvuin. Mietin onko minusta ylipäänsä yhtään mihinkään. Nämä ajatukset taitavat kuulua ”taudinkuvaan” ja vihdoinkin nämäkin epäilyt alkavat hälvetä. Onneksi vuosi sisälsi myös paljon onnistumisia. Parasta vuodessa oli oppimisen ilo ja oivallukset, vaikka ne tulivatkin kivun kautta.

Tänä vuonna aion valmistua journalismin koulutusohjelmasta medianomiksi ja työllistää itseni. Aion elää arvojeni mukaista elämää ja löytää terveellisen tasapainon työn ja vapaa-ajan välille. Ei ole tervettä miettiä koko valveillaoloaikaa työasioita tai olla koko ajan tavoitettavissa. Palautuminen ja lepo mahdollistaa tehokkaan työnteon. Kesällä huomasin sen, että tylsä joutenolo tekee ihmeitä luovuudelle.

Vuoden tapahtumia summatessani huomasin, että kaikki parhaimmat hetket olen viettänyt minulle tärkeiden ihmisten seurassa. Saan muista ihmisistä ja keskusteluista voimaa ja iloa. Haluan lisätä näitä hetkiä arkeen.

Edellisten lisäksi minulla on tälle vuodelle yksi urheilullinen tavoite: puolimatkan triathlon.