Ai sä oot niitä äitejä?!
Ai sä oot niitä äitejä?!
Niin siis MITÄ äitejä? teki mieli huutaa, mutta hymyilin vain ja sanoin, juu, näin meillä tällä hetkellä.
Luulin, että olen jo karaistunut. Kuuleehan näitä. En ollutkaan. Mitä äitejä minä olen? Niitä huonompia, outoja, vääränlaisia? Ja kun samaan syssyyn tällä viikolla sain lapsen oikeuksia koskevaan tekstiini kommentin, että on epänormaalia olla etä-äiti, meni minullakin viimein kuppi nurin.
Ei minunkaan tarvitse kaikkea sietää! Ei kenenkään. Miksi pitää sanoa toiselle pahasti, ajattelemattomasti? Vaikka tuo otsikossa kuultu huudahdus EHKÄ oli jotenkin lipsahdus, silti. Sehän kertoo suoraa kieltään siitä, että tässä yhteiskunnassa edelleen elää jonkinlainen perhenormi, jokin tapa olla se oikeanlainen perhe. Ja ilmiselvästi en tuohon muotiin nyt sovi.
Kun kuulin, että on epänormaalia olla etä-äiti, meni minullakin viimein kuppi nurin.
Onko tullut mieleen, ettei etä-äitiys ole kaikkien oma päätös. Taustalla voi olla todella paljon tuskaa, vaikeita aikoja, tapahtumia, riitoja, oikeustaisteluja. Paljon erilaisia ihmiskohtaloita. On niin ajattelematonta tokaista toisille jotain tällaista.
Tänään minua itkettää. On samalla niin kova ikävä omaa lasta ja samaan aikaan kuulee tällaista. Tänään en ole vahva.
Olen vain äiti, jolla on ikävä lastaan.
Terveisin, Etä-äiti
Facebook || Instagram || Twitter
Kommentit
Ihmiset sanovat ajattelemattomuuttaan (ja kuka mistäkin syystä) asioita, joiden vaikutusta he eivät voi ymmärtää, jollei itse ole asiassa sisällä ja omakohtaisesti kokeneet. Tämän olen huomannut myös tällä oman raatteentieni taistelussa. Niinä hetkinä sitä on entistä kiitollisempi niistä ihmisistä ympärillä, tai jossain etäämmällä mutta elämässä olemassa, jotka ymmärtävät tunnetilojasi huolimatta siitä, että he eivät ole samaa kokeneet.
Kommentit
On se kyl outoa et yhä tänäpäivänä on ok olla etäisä mut jos onki etä äiti ni ai kauheeta. Ite oon kahdelle lapselle lähiäiti, kahdelle etä ja kahdelle bonus.
Voimia sinulle! Olen myös että-äiti vastoin omaa tahtoani ja olen myös törmännyt siihen että heti lyödään huonommuusleima otsaan tietämättä taustoja. Ikävä on iso ja läsnä päivittäin ja jokainen päivä on eteenpäin. Toivon mukaan joskus asiat on toisin. Et ole ainoa! Meitä on myös muita jotka hiljaa kätkee surunsa.
Ihmiset sanovat ajattelemattomuuttaan (ja kuka mistäkin syystä) asioita, joiden vaikutusta he eivät voi ymmärtää, jollei itse ole asiassa sisällä ja omakohtaisesti kokeneet. Tämän olen huomannut myös tällä oman raatteentieni taistelussa. Niinä hetkinä sitä on entistä kiitollisempi niistä ihmisistä ympärillä, tai jossain etäämmällä mutta elämässä olemassa, jotka ymmärtävät tunnetilojasi huolimatta siitä, että he eivät ole samaa kokeneet.