Äidin koti on nyt hima!

Aaa että. Se on justiisa niin mahollinen paikka! 

Minä se nautin. Nautin niin että itku tulee!

Kädet kaulalla. Pusu poskella. Silitys kädellä.

Teinini on täällä. Ja hän on onnellinen.

Hän on onnellinen, koska minä muutin häntä lähemmäksi (lue lisää muutostani täältä).  Hän on onnellinen, koska voi asua nyt kesällä luonani monta viikkoa, mutta käydä silti näkemässä ystäviään, mennä hengailemaan hoodeille, käydä mummolassa päiväseltään ja tulla luokseni silti illaksi ja yöksi. Onnellinen, koska äidin koti on nyt hima. Hän on himassa. Hän voi lähteä himasta käymään jossain, eikä se aiheuta ylitsepääsemättömiä ongelmia.

”Onnellinen, koska äidin koti on nyt hima.”

Hän on onnellinen, koska hänen ystävänsä tulee yökylään luoksemme. Että ystävä voi tulla. Emme asu liian kaukana. Hima on lähellä. Hän oli niin iloinen että kapsahti kaulaani, ihan noin vain, spontaanisti.

Kädet kaulallani. Ne tuntuvat vieläkin. Äiti taitaa vähän itkeä.

Onnellisin terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?