Äiti- ja naisidolini kautta aikojen – Uskalsi uhmata miehistä maailmaa ja joutui elämään ilman lastaan

Minulla on yksi intohimo. Historia. Ja tarkemmin: Englannin historia. Ja sieltä eräs nainen, joka on upea, kaunis, rohkea ja edelläkävijä: Anne Boleyn. Sellainen nainen ja äiti, jonkalainen itsekin haluaisin olla.

Anne kohtasi miehisen maailman ja uskalsi olla eri mieltä

Anne eli 1500-luvun alussa Englannin hovissa, joka ei ollut mitenkään helppo paikka naisten asua ja elää. Maata hallitsi julmaksikin nimitetty Henrik VIII, joka kaiketi tunnetaan parhaiten siitä, että hän oli kuusi kertaa naimisissa, viisi hänen vaimoistaan kuolivat ennenaikaisesti ja kaksi vaimoista kohtasi teloituskuoleman Henrikin käskystä. Kuulostaa hienolle miehelle, eikö totta? Kuninkaana ja hallitsijana toki hän tuli eniten tunnetuksi humanismistaan ja Englannin kirkon uudistamisesta.

Elettiin aikaa, jolloin uskonpuhdistus alkoi nostamaan päätään. Se tarkoittaa lyhyesti, että katolinen kirkko, joka oli ollut jo kauan valta-asemassa koko Europpassa, alkoi vähitellen menettää otettaan. Anne kannatti uskonpuhdistuksen aatteita, mitä taas Englannin hovi ja Henrik ei. Mutta Anne silti uskalsi kertoa mielipiteensä ja puhua oman uskonsa puolesta. Kävi niin, että kuningaskin lopulta alkoi kuuntelemaan tätä rohkeaa naista. Englannin hovi ei tästä pitänyt, mutta ei Anne välittänyt. Hän oli rohkea ja halusi olla erilainen. Hän kuunteli sydämensä ääntä uskonasioissa ja kaikissa valinnoissaan, mitä elämänsä aikana teki.

Anne oli rohkea nainen. Tuohon aikaan ei ollut sama asia kertoa eriävää mielipidettänsä vallitsevasta suuntauksesta, mistään asiasta, kuin mitä nykyään on. Anne uskalsi olla eri mieltä jopa kuninkaan lähimmän neuvonantajan, kuuluisan katolilaisen ja humanistin Thomas Moren, kanssa. Kuningas alkoi viimein jopa kuunnella tätä naista, mikä oli ennen kuulumatonta tuossa hovissa. Tämä johti koko Englannin uskonnollisen maailman muutokseen.

Kaksi vaimoista kohtasi teloituskuoleman kuninkaan käskystä.

Äiti, joka ei saanut elää lapsensa kanssa

Annesta tuli kuningatar, Henrikin vaimo. Kuningattaret ja korkea-arvoiset naiset tuohon maailman aikaan eivät todellakaan saaneet olla lapsiensa kanssa. Lapset, varsinkin esikoiset, ja varsinkin jos he olivat poikia, otettiin heidän rinnaltaan syntymän jälkeen pois. Lasta imetti erillinen imettäjä, kasvattivat hovin virkamiehet ja kamarineidit. Kuningatar ei saanut osallistua lapsensa kasvatukseen.

Anne kärsi tästä kovasti. Hän sai vain yhden lapsen, Elisabetin. Hän ikävöi päivittäin lastansa, joka kasvoi muualla. Hän pelkäsi tyttönsä puolesta, joka eli julmassa maailmassa, jossa vallitsi miehiset lait ja jota hallitsivat miehet. Hänen ikävänsä ja tuskansa koskettaa minua syvältä. Hän kaipasi lastaan joka päivä. Miltähän on mahtanut tuntua, kun lapsi on viety pois synnytysvuoteelta, eikä häntä saa edes itse imettää? Miltä tuntuu elää koko elämänsä lähellä lastaan, ilman että hänen kasvatukseensa tai elämäänsä saa puuttua millään tavalla? Anne oli etä-äiti hyvin julman tavan takia.

Anne oli etä-äiti hyvin julman tavan takia.

Anne tuomittiin lopulta kuolemaan. Hänen viimeisiä pelkojaan oli, miten hänen lapsensa kävisi, kun häntä ei enää olisi. Henrik oli rakastunut jo seuraavaan naiseen, jolta toivoi poikaperillisitä. Annen äidinrakkaus ja pelko lapsensa puolesta kuolemansa hetkellä on käsinkosketeltavaa. Pitäisiköhän Henrik huolta Elisabetista? Sitä Anne ei koskaan tulisi tietämään.

Anne rakasti lastansa yli kaiken. Hän ei sitä tiennyt, mutta Elisabetista tuli Englannin yksi pitkäaikaisimmista hallitisijoista, kuingatar Elisabet I. Hän olisi ollut ylpeä tästä kuuluisasta tyttärestään.

Anne oli äiti, nainen ja uudistaja. Ihailen häntä kovasti.

Lähteet:
Olen tehnyt aiheesta gradun Helsingin yliopistoon. Lainattavissa Helsingin yliopiston kirjastosta: Viettelijä, äiti vai uskonnollinen uudistaja?
Lisää Annesta: Anne Boleyn -files

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?