Äiti, joka joutui elämään ilman lapsiaan

Hänellä oli vaikea avioliitto hankalan miehen kanssa, joka päättyi avioeroon. Hän halusi rakkautta mutta mies antoi sitä jonnekin muualle.

Häntä arvosteltiin ja syytettiin tästä erosta, hänestä puhuttiin vaikeana luonteena ja oppimattomana alempiluokkaisena naisena.

 

Hän ei saanut asua enää lastensa kanssa.

Hänestä tuli etä-äiti.

 

Hän olisi halunnut olla lastensa kanssa, mutta näki heitä kuitenkin todella harvoin.

Hän etsi onnea miehistä ja miehiltä, mutta ei ehkä koskaan kuitenkaan löytänyt sitä.

Hänestä puhutaan paljon ja monista syistä, mutta yksi asia on hyvin selvää:

Hän rakasti lapsiaan ja hän kärsi olla heistä erossa.

 

Hän on Diana, Walesin edesmennyt prinsessa.

 

Me kaikki tiedämme Dianasta jotain. Tiedämme, että hän meni todella nuorena naimisiin miehen kanssa, joka rakasti toista naista. Mies oli vaikea luonteeltaan ja Diana oli usein onneton. Tiedämme, miten hän kuoli, koska media ei jättänyt häntä rauhaan. Miten hän etsi rakkautta ja ehkä löysikin sen, mutta uusi mies ei halunnut kuitenkaan yhteistä elämää tämän naisen kanssa, joka oli liian tunnettu, liian julkisuuden valokeilassa.

Mutta mitä tiedämme Dianasta äitinä? Hän jumaloi lapsiaan. Kuvat hänestä poikiensa kanssa kertovat selkeän sanoman. Äidinrakkaus paistaa hänen silmistään. Vaikka hänestä puhutaan naisena ehkä mitä tahansa, äitiydestään häntä ei ole koskaan moitittu.

Mutta vähemmän puhuttu seikka on, että häneltä evättiin yhteys lapsiinsa lähes kokonaan. Hän tiesi erotessaan, miten vaikeaan tilanteeseen hän joutuisi. Silti hän ei voinut enää jatkaa vaikeaa avioliittoaan. Mutta hän teki raskaan uhrauksen.

Lapset jäisivät isänsä perheen luokse. Esikoisesta tulisi Britannian kuningas, eikä Dianalla ollut oikeutta kasvattaa tulevaa kruununperijää. Tämän oli asuttava kuningasperheen kanssa, perheen, johon Diana ei enää avioeron jälkeen kuulunut. Diana näki lapsiaan ehkä vain noin kerran kuukaudessa monen vuoden ajan. Hän näki heistä kuvia, näki heitä televisiosta. He olivat melkein hänen ulottuvillaan, mutta silti hän ei voinut koskettaa heitä, omia lapsiaan.

Diana oli etä-äiti. Äiti, joka rakasti lapsiaan hurjasti, mutta joutui olemaan heistä erossa. Usein surumielisyys, joka paistoi hänen kasvoistaan, johtui varmasti ikävästä hänen lapsiaan kohtaan. Dianalle perhe oli kaikki kaikessa, ja hän olisi toivonut saavansa onnellisen perheen. Mutta niin ei koskaan kuitenkaan käynyt.

Hän sai kaksi upeaa poikaa, mutta joutui elämään viimeiset vuotensa heistä erossa.

 

Kun pojat kasvoivat, he alkoivat itse pitää enemmän yhteyttä äitiinsä. Se teki Dianan onnelliseksi.

Hän helli, jumaloi ja hemmotteli poikiaan aina kun näki heitä, koska hän ei saanut elää arkea lapsiensa kanssa.

 

Minä tiedän miltä se tuntuu. Miltä tuntuu elää elämäänsä ilman rakkaita lapsia arjessa.

Minä tiedän miltä se tuntuu. Miltä tuntuu elää elämäänsä ilman rakkaita lapsia arjessa. Se on taakka, jota ei toivoisi kenellekään.

Diana tuntuu minulle kovin läheiseltä monesta syystä, ja tämä on siihen yksi syy.

 

Diana oli etä-äiti. Hän kuoli ilman lapsiaan, ilman perhettään. Mahtoikohan hänen viimeiset ajatuksensa koskea rakkaita poikiaan. Minä uskon niin.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Pohjana tekstiin käytetty dokumentteja Diana, Our Mother: Her Life and Legacy (ohjaaja Ashley Gething) ja Diana: In her own words (ohjaaja Tom Hennings)