Alakoululaisesta yläkoululaiseksi - äidin ja aineenopettajan mietintöjä aiheesta

Kevätjuhla on juhlittu ja pojallani pitkä kesäloma edessä. Meillä alkaa uudenlainen arki syksyllä, kun poika menee yläkouluun. Samalla minä olen nyt muuttanut häntä lähemmäksi ja voin olla enemmän arjessakin mukana, kun yläkoulu lähenee päivä päivältä.

Minkälaisia muutoksia alakoulusta yläkouluun siirtyminen aiheuttaa nuorelle? Entä varsinkin meidän nuorelle teinillemme, jolla on tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriö? Miten voi tukea nuoren siirtymää luokallisesta alakoulusta kurssimuotoiseen yläkouluun? Näin yläkoulun aineenopettajana ja yläkoululaisen äitinä tässä muutamia ajatuksiani.

Nykyinen yhteinäinen peruskoulu muodostaa perusopetuskokonaisuuden ja entiset ala- ja yläasteet ovat historiaa. Käytännössä tämä on tarkoittanut hiljattaista siirtymää siihen, ettei ala- ja yläkoulun välillä tule niin isoa muutosta kuin aiemmin ala- ja yläasteen välillä oli. Nykyään alakoulussakin on jo aineenopettajia ja esimerkiksi kemia ja fysiikka alkavat jo kuudennella luokalla. Monessa mielessä kuudes luokka on hyvin yläkoulumainen. Oppilaat siirtyvät eri aineen luokista toisiin ja heillä on enemmän kuin vain se yksi luokanopettaja.

Isoja muutoksia yläkoulu kuitenkin silti tuo mukanaan. Luokanopettaja vaihtuu luokanvalvojaan ja kaikissa aineissa on eri opettajat. Oppilailla ei ole omaa pulpettia ja tavaroita on kuljetettava mukanaan. Luokanvalvoja ei valvo yksittäistä oppilasta samalla intensiteetillä kuin luokanopettaja teki. Vastuu on suurelta osin oppilaalla itsellään sekä huoltajilla. Nuoren kanssa on hyvä käydä läpi, mitä tämä oikeasti tarkoittaa. Meidän teini varsinkin tarvitsee erityishuomiota tavaroista huolehtimiseen ja asioiden muistamiseen. On hyvä ihan tarkasti selittää, mitä luokaton yläkoulu tarkoittaa, mitä kirjojen kantaminen repussa mukanaan merkitsee ja mitä tarkoittaa se, ettei enää ole sitä ikiomaa luokkaa, joka on turvapaikkana koulussa.

Luokanopettaja ei ole valvomassa oppilasta, mihin hän menee ja tulee. Lukujärjestyksestä on itse katsottava, mihin mennä seuraavaksi. Kaverilla voi olla erilainen lukujärjestys, joten heiltäkään ei voi aina kysyä. Tämä tulee olemaan juuri meidän perheessä se yksi haastavin asia. Kurssimuotoisuus tuo jonkinlaista turvattomuutta ja juurettomuutta ja meidän lapsi tarvitsee tarkat rajat osatakseen suhtautua päivän kulkuun ja muutoksiin sekä luokassa istumiseen. Tähän yläkoulun tuomaan muutokseen meidän tulee panostaa kunnolla nyt kesän aikana. Se ei saa tulla yllätyksenä, se tuottaa vain negativiista käyttäytymistä luokassa.

Aineita saa myös valita entistä enemmän itse ja uusia opiskeltavia aineita tulee paljon. Myös esseiden kirjoittaminen tulee lisääntymään hurjasti verrattuna alakouluun. Uusiin aineisiin voi tutustua jo yhdessä nuorensa kanssa, keskustella, mikä tuntuu kivalta ja mielenkiintoiselta ja mikä aine tulee ehkä vaatimaan erityisponnisteluita. Myös kokeet tulevat olemaan vaativampia kuin alakoulussa. Koekäytännön muutos on huomattava ala- ja yläkoulun välillä. Tätä ei opeteta alakoulun lopulla oppilaille tarpeeksi ja muutos voi tulla yllätyksenä. Seiskaluokalla kokeet painottavat jo paljon enemmän jäsenneltyjä esseevastauksia kuin rasti ruutuun- tyylisiä kysymyksiä. Kirjoittamista kannattaa harjoittaa vähitellen vaikka jo ihan näin kesällä. Se on taito, jota tarvitaan paljon!

Kurssimuotoisuus on yksi iso muutos. Yläkouluissa on jaksojärjestelmä. Koeviikot ovat paljon vaativampia kuin alakoulussa. On hyvä harjoittaa kunnollista kokeeseenlukutaitoa. Ulkoapänttääminen ei enää toimi yläkoulussa. Päättelytaito, suurten, laajojen asiakokonaisuuksien hahmottaminen ja ongelmanratkaisutaito nousevat olennaiseen osaan. Näitäkin voi harjoitella jo nyt yhdessä. Myös esimerkiksi mind mappien ja muistiinpanojen tekemistä voidaan harjoitella ja tehdä nuoren kanssa.

Yläkouluun siirtyminen sijoittuu myös lapsen kehitysvaiheessa aika herkkään kohtaan: murros- ja teini-ikään. Lapsen elämä on muutoksen kourissa hyvinkin monella tavalla. Siksi kotioloista olisi hyvä saada mahdollisimman rauhalliset ja lapsen kehitystä tukevat. Tämä oli yksi syy, miksi halusin muuttaa poikaani lähemmäksi. Haluan pysyä tiiviimmin mukana hänen elämässään juuri nyt, kun se on suurten muutosten kourissa.

 

”Yläkouluun siirtyminen sijoittuu myös lapsen kehitysvaiheessa aika herkkään kohtaan: murros- ja teini-ikään.”

 

Yläkoulussa yleensä tulevat myös ensimmäiset seurustelusuhteet tai niiden esimuodot. Se on hyvin jännittävää aikaa ihmisen elämässä. Opettajat todistavat sylittelyjä, intohimoisia suudelmia ja ensimmäisiä rakkausriitoja. Nämä ovat hyvin vakavia asioita nuorille, vaikka aikuisten silmissä nuorten rakkausongelmat voivat näyttääkin lapselliselle. Nuoren kanssa on hyvä puhua avoimesti näistä asioista ja kertoa, että ihastumisen tunteet ovat tavallisia ja aikuiselle voi aina puhua suruistaan, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan, että omalle vanhemmalle haluaisi avautua noista asioista.

Yläkoulu tarkoittaa usein myös uuteen koulurakennukseen siirtymistä. Koulumatka voi muuttua. Ympäristö vaihtuu ja yhtäkkiä isot kutosluokkalaiset ovat pieniä seiskoja ja koulunsa nuorimpia. Tämä on iso muutos. Isottelevat kutoset muuttuvat säikyiksi seiskaluokkalaisiksi. Tämä on selkeästi nähtävissä koululuokissa. Nuoren identiteetti muttuu valtavasti tässä muutoksessa. Ja muistetaan, että samaan aikaan isolta näyttävät ysiluokkalaiset voivat miellyttää seiskan tyttöjä paljon enemmän kuin oman ikäiset pojat. Tyttöjen äitien kannattaa kiinnittää tähän huomiota ja poikien äitien tukea lapsiensa kasvua. Jotkut seiskaluokkalaiset ovat hyvinkin kypsiä fyysisesti ja jotkut vielä lapsenomaisia. Ihan perusjuttujen läpi käyminen ihmisen biologiasta voi helpottaa lapsen elämää. Tajuta, että tämäkin on ihan normaalia. Terveystieto uutena aineena osaltaan auttaa juuri tässä nuoren elämää.

Nuori on elämänsä isoimman muutoksen edessä. Meillä se varmasti tulee tarkoittamaan tavaroiden unohtelua, käyttäytymisen huonontumista koululuokassa ja epävarmuutta siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Aikuisenkin on hyvä varautua näihin muutoksiin. Tärkeintä on muistaa, että oma lapsemme on kasvamassa nuoreksi ja se tuo valtavia henkisiä myllerryksiä nuoren mieleen samalla kun oma kehokin muuttuu ihan erilaiseksi. Samalla kouluympäristö muuttuu ihan erilaiseksi. On siinä muutosta kerrakseen. Joten kiukutteluun kannattaa varautua.

Onnea teille kaikille uuden elämän kynnyksellä! Hermoja vaatii varmasti näin meiltä vanhemmiltakin!

Terveisin, Etä-äiti

Lue myös Hurlumhein upea kirjoitus lapsen siirtymisestä eskarista ekaluokalle tai viskarista eskariin.

Ihanasti sopiva kirjoittaa päiväkotilapsen muutoksesta eskarilaiseksi ja Sattumia ja suklaarakeita-blogisti kirjoittaa myös samoista teemoista.

Lue lisää yläkouluun siirtymisestä MLL:n sivuilta.

Blogitekstin kuva: Pixabay