Annika on tyytyväinen asumuseroon, minulla se vei vain lopulliseen eroon – Milloin asumusero on hyvä ratkaisu?

Olen ollut asumuserossa, koska toivoimme niin pelastavamme suhteemme. Se ei pelastunut. Mutta milloin asumusero sitten toimii?

Katso vinkit ja kurssit eronneille nettisivuiltani: helkabelt.fi

Luin Annikan Stressipallo-blogista upean avointa kirjoitusta siitä, miten he olivat puolisonsa kanssa päätyneet asumuseroon.  Aloin muistelemaan omaa kokemustani asumuserosta kuopukseni isän kanssa.

Olen kertonut aiemmin tuohon eroon pakottavista syistä. Emme kuitenkaan halunneet heti antaa periksi, koska meillä oli yhteinen lapsikin. Päätimme muuttaa erilleen.  Kun kaksi rikkinäistä, temperamenttista ja räiskyvää, mutta herkkää ihmistä lyö hynttyyt yhteen, siitä voi tulla isokin soppa. On ylämäkeä, alamäkeä ja sivuluisua, kirjoittaa Annika blogissaan. Hän kirjoittaa ihan kuin minusta. Olin ihan rikkinäinen. Siksi en osannut olla suhteessa, mutta ero tuntui kamalalta vaihtoehdolta. Siksi päädyimme kokeilemaan asumuseroa.

Ennen asumuseroa kannattaa keskustella avoimesti, mitä siltä toivoo. Yhteiset säännöt on hyvä käydä läpi.

Kokemukseni asumuserosta on, että on hyvin vaikea suhtautua mitenkään suhteeseen, jossa aiemmin on asuttu yhdessä ja sitten muutettu erilleen. Koko tilanne tuntui isolta epäonnistumiselta ja oli hankala tietää, olemmeko yhdessä vai emme. Tuntui myös pahalta sanoa, että tämä on minun koti ja haluan välillä olla yksinkin. Muutos uudenlaiseen suhteeseen oli siis haastavaa. Lopulta päädyimme eroon muutaman kuukauden asumuseron jälkeen.

Suosittelen, että ennen asumuseroa keskustelee avoimesti siitä, mitä siltä toivoo. Ehkä on hyvä myös asettaa aikaraja, jonka jälkeen katsoa, onko erillään asuminen auttanut. Yhteiset säännöt on hyvä käydä läpi. Saako toisen asunnolle tulla milloin haluaa, vai onko ns. vierailuajat? Miltä tällainen tuntuu, loukkaantuuko toinen siitä? Saako tapailla muita, vai olemmeko edelleen ekslusiivisesti yhdessä?

Annika kertoo, että on tällä hetkellä tyytyväinen asumuseroon, vaikka se tuntuukin välitilalta. Kummallakin on aikaa pohtia, mitä haluaa. Takaisin yhteenmuuttamisesta Annika ei ole vielä keskustellut kumppaninsa kanssa. Asumuserossa onkin varmasti ensisijaisen tärkeää avoin viestintä ja uskallus puhua suoraan omista tunteistaan. Toista ei saa jättää epätietoisuuteen siitä, mitä haluaa.

Rehellisyys kannattaa aina, sattuisipa se kuinka paljon tahansa. Epärehellisyys satuttaa varmasti enemmän.

Koska eroon ei koskaan kannata päätyä liian kiireellä, on joka tapauksessa hyvä jollain tavalla rauhoittaa tilanne ja miettiä rauhassa. On hyvä pohtia, ovatko ongelmat lähtöisin parisuhteesta vai jostain muusta? Olenko itse muutos- tai elämässä kasvamisvaiheessa ja painaako mieltä jokin muu kuin juuri parisuhde? Jos tähän osaa vastata, ollaan jo pitkällä. Joskus erossaolo voi tuoda selkeyttä näihin ajatuksiin.

Minulla asumusero ei toiminut. Se johtui varmasti eniten siitä, että en kertonut rehellisesti ajatuksiani, jotka olivat, että haluaisin oikeasti erota. Oli helpompi sanoa, että ei erota, mutta anna minulle aikaa. Tämä on väärin toista osapuolta kohtaan. Jos tietää, että haluaa erota, pitää se uskaltaa sanoa heti, eikä roikottaa toista turhaan niin sanotusti löysän narun päässä. Se on äärimmäisen satuttavaa ja epärehellistä toista kohtaan. Tämä on opetus minulle: rehellisyys kannattaa aina, sattuisipa se kuinka paljon tahansa. Epärehellisyys satuttaa varmasti enemmän.

Välttämätöntä on turha pitkittää asumuserolla. Mutta neuvoni on myös, että mikä kiire on erota, jos ei ole ihan varma, mistä ongelmat johtuvat? Kyse on isosta asiasta. Siksi asumusero, jonkinlainen lisäaika, voi olla paikallaan.

Lue myös:
Kaduin eroani myöhemmin
Saako jättäjä surra eroa?

Terveisin, Helka