Etä-Äiti

Emme me pelkää uutta rakkautta, me pelkäämme mennyttä kipua

Teksti: Helka Belt
Viime viikkoina olen käynyt läpi valtan määrän erilaisia tunteita.

Nyt tämä tulee. Vaikea teksti. Jota olen miettinyt, tuskaillut, ahdistunut. Miksi minua pelottaa niin paljon?

Teksti voi olla sekava, mutta niin olen minäkin. Olen pohtinut, kirjoitanko, mitä kirjoitan, miksi en kirjoittaisi. Miksi haluan jakaa itsestäni tämän näin kipeän puolen. Puolen, jota näköjään häpeänkin, koska häpeän tunne on ollut niin valtava, etten ole itsekään sitä ymmärtänyt.

Tekstin kirjoittamiseen meni aikaa, koska kipeimmässä kohdassa olin niin sekaisin, etten tiennyt itsekään, mitä kaikkea kävin läpi. Ystävän kanssa keskustelu ja ajan kuluminen saivat jonkinlaisen selvyyden asiaan. Nyt siitä voin kirjoittaa, kun aikaa on jo hieman kulunut. Silti edelleen tämä asia tekee kipeää.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Ajatukset ovat olleet tämän viikon ajan vähän sekaiset ja sekalaiset. 🙄Olen ollut myös surullinen, sekaisin, ulalla, ihmetellyt tunteitani, reaktioitani, miettinyt paljon. Mitään pahaa siis ei ole tapahtunut mutta silti kaikesta huolimatta tunteeni pääsivät minut yllättämään. Kirjoittanen ja kerron enemmän kunhan itsellekin asiat selkiintyvät ja olen jutellut Mr. Äänen kanssa vielä lisää. Mennään sinne poikani kanssa perjantaina ja odotan tosi paljon hänen näkemistään jälleen. Se ei ole muuttunut, että hän on ihana ja mulla on kova ikävä jo.😍💛💓 #ikävä #tunteet #mrääni #ihastus #ihmissuhteet #sekaisin #kesä #loma

Henkilön Helka Belt /Etä-äiti -blogi (@belthelka) jakama julkaisu

Eräänä päivänä huomasin, että minä taidan oikeasti välittää hänestä. Ihastus oli kasvanut paljon isommaksi tunteeksi. Se tuntui hyvältä. Ehkä tämä on nyt sitä, mitä olen salaa toivonut. Rakkautta, seurustelua, pysyvyyttä. Joku, joka välittää. Koin hirvittävän tippumisen tunteen, kun ymmärsin, ettei toinen ole samassa tilanteessa.

Kun ymmärsin, että tunteeni ovat voimakkaat, vaikka aikaa on kulunut suhteellisen vähän ja ei ole järkevää vielä ajatellakaan kuin päivä kerrallaan, tipuin taivaalta romahtaen kovalle asfaltille. Koin aivan valtavaa häpeää ja noloutta.

Häpeän ja typeryyden tunne, samalla pelko ja ahdistus, että olinko sittenkin antanut itseni tuntea aivan liikaa, toivat juuri ennen nukahtamista alkaneet ahdistuskohtaukset, itkut, unettomat yöt ja epätietoisuuden tulevaisuudesta. Välillä tuntui, etten pääse tästä yli ollenkaan. Häpesin niin paljon tunteitani.

Välillä jopa päätin, että en näytä niitä enää avoimesti. Eikö niin ollutkin parempi, niin voisin suojella itseäni, sen vähän, mitä oli vielä suojeltavissa, etten rikkoutuisi ihan kokonaan, jos jäisin yksin.

Noin viikon ajan seilasin näiden ajatusteni kanssa täysin tuuliajolla. Mitä nyt kuuluisi tehdä? Vähitellen vyyhti alkoi aukeamaan, kun tunteeni olivat tasoittuneet ja annoin ajan hieman kulua. Aloitin nolouden tunteesta. Miksi koin niin voimakasta noloutta siitä, että tunsin voimakkaammin kuin toinen?

Ymmärsin, että tällaisessa tilanteessa minulle tulee tunne, että olen yksin tunteideni kanssa. Olen täysin avoin haavoitettavaksi, kun en heti saakaan juuri sellaista vastakaikua tunteilleni kuin ehkä olin toivonut. Se tuo turvattomuuden tunteen, ja sitä tunnetta olen koettanut paeta koko elämäni. Pelkään hylkäämistä lähes pakonomaisesti, mikä johtaa helposti takertuvuuteen ja läheisriippuvuuteenkin. Tunsin, että jos nyt en heti saa toista tuntemaan samaa, hän lähtee ja olen menettänyt kaiken.

Menneisyyteni sairaassa parisuhteessa tai lapsuudessani en saanut tunteilleni tervettä vastaanottoa, niitä ei ole otettu tosissaan ja ne lytättiin. Nyt kun olen tavannut turvallisen ihmisen, jonka kanssa viettää aikaa, traumat aktivoituvat, koska nyt ne haluavat tulla käsitellyksi.

Fiilikset muistuttaa kuolemanpelkoa ja ovat todella ylitsevuotavan raskaita, sanoi ystäväni.

Ajattelin, että olin ne jo käsitellyt. Silti tuo valtava pelon ja nolouden määrä, tyhmyyden tunne tunteideni vuoksi kertoivat, että minulla on edelleen kipeitä kohtia menneisyydestäni, joita pitää käsitellä. Yölliset paniikkikohtaukset viimeistään todistivat tämän. Menneisyyden tilanteet tulivat mukaan tuohon hetkeen ja aloin alitajuisesti vertailemaan: kun aiemminkin kävi niin, nytkin varmasti ja taas sattuu. Loppujen lopuksi se, mitä nyt toinen teki tai sanoi, eivät olleet lainkaan syynä voimakkaaseen reaktiooni, vaan menneisyyteni.

Lisäksi edellisessä parisuhteessani en kokenut saavani tunteilleni minkäänlaista vastakaikua, toinen oli hyvin suppea tunneskaalassaan ja välillä se tuntui jopa kylmyydeltä. Tuntui, että tunteeni olivat typeriä, koska en saanut toista tuntemaan samalla tavoin. Mitä pidempään aikaa kului, sitä enemmän häpesin tunteitani. Ikään kuin ne olisivat vääriä. En ollut ymmärtänyt ennen tätä, että tämäkin oli haavoittanut minua hyvin syvästi.

Lue myös: Olen hyvin voimakas tunneskaaloissani, sekä ilon että surun tunteissani

Kyllähän minä tiedän, että menneisyys vaikuttaa meihin valtavasti. Sitähän me eroseminaarissa käsittelemme ja käyn läpi erokurssilaistenikin kanssa. Tiedän tämän kaiken.

Teoriassa. Miksi sitten en osaa omalla kohdallani ajatella järkevästi, neuvoa itseäni samalla tavalla, kuin muita osaan neuvoa?

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

💖Onnea on ystävä jolle purkaa sydäntään💖 Aamu alkoi aivan upeasti, kun sain purkaa fiiliksiä ystävälle, jonka tiesin ymmärtävän. Ymmärtävän tunteita, tunteikkuutta, traumoja, ahdistusta, herkkyyttä, niitä epävarmuuksia, joita menneisyys tuo mukanaan ja pelkoja, joita ne meissä nykyisyydessä aiheuttaa ja toiveita, että tulevaisuudessa olisimme entistä vahvempia.💛 Vaikka itse osaan neuvoa ja antaa vinkkejä varmasti onnistuneestikin eronneille ja tunteidensa kanssa painiville, ovat omat tunteet aivan liian lähellä, jotta kykenisin analyyttiseen ajatteluun tai mitenkään rationaalisesti tunnekuohussa asioita käsittelemään. On ihana kuulla toisen suusta sanat, jotka auttavat ja rauhoittavat.💗 Onni on ystävät, jotka kuuntelevat.💜. . #ystävyys #ystävät #tunteet #eronnut #traumat #menneisyys #elämänhallinta #elämä #kiitos

Henkilön Helka Belt /Etä-äiti -blogi (@belthelka) jakama julkaisu

Koska ne tulevat liian lähelle. Koska nuo tunteet ovat yhtä voimakkaat kuin kuolemanpelko. Pakokauhu tuntuu aidolle. Siksi niitä on itse vaikea käsitellä, jolloin toisen kanssa jutteleminen voi auttaa ymmärtämään tilannetta paremmin. Pitää antaa itselleen aikaa ja myös olla lempeä ja armollinen: minä olen rikkinäinen ja se tulee välillä esiin. Armo itseään kohtaan, jota hoen eroryhmäläisilleni jatkuvasti, koskettaa myös minua. Minäkin olen rakkauden arvoinen. Tunteet ovat aina oikeita ja kertovat jostain.

Nyt ne kertoivat tällaista. Kun käyn itse läpi näin valtavia asioita, opin itsestäni paljon ja olen entistä vahvempi auttamaan myös muita.

Halu päästä nopeasti johonkin varmaan ja pysyvään, on kaikuja menneisyyden traumoista.

Alussa miettimäni asiat, kuten en enää halua näyttää tunteitani, ovat menneet. Miksi minun tulisi hävetä sitä, että tunnen voimakkaasti? Enkö juuri aiemmin pelännyt, että en enää osaa tuntea? Nyt olen huomannut, että osaan. Sehän on rikkaus.

Kun näin tämän kuvan tuttavani Facebookissa, tajusin heti. Tämä on juuri se, mitä minulle tapahtui. Tämä oivallus oli avain tunteideni käsittelyyn.

Tunne, joka minulla on aina ollut, eli halu päästä nopeasti johonkin varmaan ja pysyvään, on kaiku menneisyyden traumoista. Siinähän minä olen aina ennen mennytkin vikaan. En ole antanut aikaa, itselle ja toiselle.

Onneksi huomasin aktivoituneet traumani ajoissa. Osasin hieman analysoida, että nyt tässä tapahtui jotain tosi tärkeää ja on ensisijaisen tärkeää pysähtyä. Mistä nämä tunteet ja reaktiot oikeasti kertovat?

Olen käynyt valtavan matkan pääni sisään ja menneisyyteni kuluneen parin viikon aikana. Nyt tunnen voimakasta kiitollisuutta. Ystävästäni ja Mr. Äänestä, siitä, että uskallan tuntea ja olen päässyt huikean matkan eteenpäin siitä, missäpä vaikka muutama vuosi sitten olin.

Ja päätin, etten enää häpeile tunteitani. Ne ovat tärkeitä, oikeita ja arvokkaita.

Ja päätin, etten enää häpeile tunteitani. Ne ovat tärkeitä, oikeita ja arvokkaita.

Kiitos kun luit tämän yhden pisimmistä blogiteksteistäni. Tämä oli minulle vaikea teksti. Olin avoimempi kuin olen aiemmin uskaltanut olla. Samalla kerron maailmalle, mitä tunnen ja olen edelleen sen totuuden edessä, jossa jokainen on tässä tilanteessa: mikään ei voi olla varmaa ja on otettava vain päivä kerrallaan. Ei tulevaisuuttaan voi loputtomiin kontrolloida. Sydän on aina haavoittuvainen. Siksi tunteiden salliminen on aina hyppy tuntemattomaan. On vain nautittava siitä, että tuntee ja saa viettää aikaa upean ihmisen kanssa.

Lue myös:
Mitä ovat tunnelukot? Tee tunnelukkotesti
Uskaltaako monien erojen jälkeen enää rakastua?
Kuka on uusi ihastukseni Mr. Ääni?

Terveisin, Helka

Lue myös

X