Etä-Äiti

En enää luovu näistä asioista suhteen vuoksi – Näillä ehdoilla suostun suhteeseen

Teksti: Helka Belt

En suostu enää luopumaan itselle tärkeistä asioista minkään suhteen vuoksi.

Olen lähtenyt suhteisiin pitämättä kiinni omista rajoistani. Tämä on johtanut vain huonoihin asioihin.

Pahimmillaan alistavaan suhteeseen, jossa hävitin itseni. Luovuin arvoistani, ajatuksistani, tahdostani ja hyvinvoinnistani. Olen sen verran monta suhdetta läpikäynyt ja sen verran vanha, etten enää lähde suhteeseen, jossa joudun luopumaan itselleni tärkeistä arvoista ja asioista.

Mitä nämä asiat ovat?

En luovu unelmistani

Suhteen vuoksi en ole valmis luopumaan unelmistani. Tämä ei tarkoita, ettenkö olisi valmis tekemään kompromisseja toisen tavotteiden ja unelmien vuoksi. Jos suhteessa ei kuitenkaan ole mahdollista tavoitella sitä, mitä itselleen toivoo, syttyvät varoituskellot soimaan päässäni. Terveessä suhteessa on molemmilla tilaa toteuttaa itseään ja saada myös tukea toiselta tehdessään näin.

En suostu miellyttäjän rooliin

Olen tottunut olemaan parisuhteessa miellyttäjä. Tämä toki on suurimmalta osin oma käyttäytymismallini, jonka aktivoi monet menneisyydessä tapahtuneet asiat sekä tietyt tunnelukkoni. Miellyttäjä kuitenkin valitsee usein parikseen alisuorittajan. Alisuorittaja on oppinut, ettei kannata tehdä mitään, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Rakkautta ja arvostusta saa osakseen, vaikkei suoritakaan. Alisuorittaminen on myös yksi sopeutumiskäyttäytymisen malli.

Lue lisää: Eroseminaareissa käsitellään paljon sopeutumiskäyttäytymistä

Alisuorittaja on helppo tunnistaa jo heti alussa. Jos toinen ei osaa tai halua tehdä päätöksiä suhteen alussa, ei hän sitä osaa tehdä jatkossakaan. Miellyttäjä astuu kehiin: minä voin päättää puolestasi, minä suoritan, minä siivoan, minä keksin treffipaikat, minä voin tehdä ruuat. Tällainen sopeutumiskäyttäytymispari on turmiollinen, koska loppujen lopuksi minua alkaa ärsyttämään, jos toinen ei tee mitään tai huomaan, ettei hän arvosta minua sellaisena kuin olen, vaan haluaa minun vain suorittavan enemmän ja enemmän.

On hyvä kuitenkin erottaa toisistaan haitallinen miellyttäminen ja toisen auttaminen tai tukeminen. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Näiden erottelu toisistaan onkin yksi isoimmista haasteistani.

En alistu

Tämä liittyy osaltaan mainitsemaani alistavaan parisuhteeseen sekä myös edellisiin kohtiin. Tapanani on luopua omasta tahdostani, jotta miellyttäisin toista. Alistun toisen tahtoon, jotta vältyttäisiin riidoilta. Pelkään riitoja. Alistavassa suhteessani riidat olivat kamalia. Ne olivat niin traumaattisia, että välttelen niitä edelleen mahdollisimman pitkään. Mieluummin sanon ihan sama, kuin sanoisin oman mielipiteeni. Tämä pienentää minut muottiin, joka en ole minä. Tällaisessa suhteessa en voi hyvin ja haluan loppujen lopuksi vain lähteä siitä.

Pidän kiinni arvoistani

Jokaisen on hyvä miettiä, mitä arvoja pitää tärkeinä. Arvot ohjaavat elämää ja käyttäytymistämme. Kun on määritellyt omat arvonsa, niistä kannattaa pitää kiinni. Jos luopuu arvoistaan, joutuu tuuliajolle, koska ne ovat kuin kompassi, joiden avulla kuljemme elämän viidakossa. Olen luopunut arvoistani suhteeni vuoksi, varsinkin alistavassa suhteessani. Arvojani ovat muun muassa ehdoton tasa-arvoisuus ja ihmisten kunnioittaminen sellaisena kuin he ovat. Arvostan rehellisyyttä ja avoimuutta sekä tervettä toisten huomioonottamista (tämä taas tulee erottaa epäterveestä miellyttämisestä). En voi sietää toisten arvottamista sairauden, mielenterveyden ongelmien tai persoonallisuuden vuoksi. Jos toinen ei hyväksy arvojani tai on kovin erilainen niiden kanssa, ei suhteesta voi tulla mitään. Arvoristiriidat ovat yksi iso syy, miksi eroja syntyy.

Omien arvojen vastainen elämä aiheuttaa pahaa oloa ja ahdistusta. Mikään parisuhde ei ole sen arvoinen, että luopuu omista arvoistaan.

Samanlainen näkemys vanhemmuudesta

Koska olen vanhempi, mukanani tulevat aina myös lapseni, vaikka minulla on lapsetontakin aikaa melko paljon. Edellisissä suhteissani suureksi ongelmaksi nousi erilaiset käsitykset siitä, miten toteuttaa vanhemmuutta. Se, että on samanlainen näkemys vanhemmuudesta ei tarkoita sitä, että tulisi kasvattaa lapsiaan prikulleen samalla tavalla. Kuitenkin joitakin perustavaalaatua olevia eroja on vaikea hyväksyä, eikä tarvitsekaan. Omat lapseni ovat minulle ne tärkeimmät ihmiset, ja jos kumppanin näkemys asioista vaikeuttaa omien lasteni kanssa olemista, valitsen lapseni enkä suhdetta. Myös hyvin erilaiset arvot vanhemmuudessa aiheuttavat liian paljon skismaa. Tai se, ettei toinen pidä lapsistani tai minä en pidä hänen lapsistaan. Tämä ei aina tarkoita, etteikö suhde voisi toimia, mutta se tuo paljon vaikeuksia heti alkuun. Liian stereotyyppiset ajatukset erovanhemmuudesta ovat myös minulle kuin punainen vaate.

Lue myös: Jokainen eroperhe on omanlaisensa

En suostu häpeämään itseäni

Olen aina pitänyt itseäni vähän kummallisena, erilaisena, ehkä myös muottiin sopimattomana. Olen myös erityisherkkä, itken paljon ja tunnen sitäkin enemmän. Olen joutunut pienentämään itseäni ja olemaan näyttämättä näitä piirteitäni, koska tunsin olevani vääränlainen. Tähän en enää missään nimessä suostu. Edelleen painin huonon itsetunnon parissa, mutta tässä asiassa olen mennyt koko ajan parempaan suuntaan. Jos suhde saa minut tuntemaan itseni huonoksi, koska olen tällainen kuin olen, en halua olla sellaisessa suhteessa. Haluan olla ylpeä siitä, minkälainen olen.

Lue myös: Minua arvosteltiin erikoisuuteni vuoksi, ja se sattui


On hyvä pysähtyä miettimään, millä ehdoilla suostuu enää suhteeseen? Mikä on se oma tila, jolle toinen ei saa tulla? Mitkä ovat asiat, joista en luovu. Oletko jo miettinyt?

Lue myös:
Nainen, älä uhraa itseäsi suhteen vuoksi
40 selkokielistä ohjetta parisuhteen koossapitämiseksi

Terveisin, Helka

Lue myös

X