”En enää tuu tänne, jos poltat” –Tupakanpolttajasta savuttomaksi äidiksi

Ei mikään järkipuhe tai terveysfaktojen latominen auta, jos haluaa jatkaa tupakoimista. Ei auttanut minullakaan. Kaikkihan oikeasti tietävät ne järkkymättömät tosiseikat, jotka liittyvät tupakointiin. Eivät ihmiset sen takia polta, että olisivat tietämättömiä tuon tavan riskeistä. 

Itselläni polttamisen aloittaminen liittyi kapinointiin ja kokeilunhaluun. Täysin tietoinen toki olin vaaroista ja raskauksien ja imetysten aikana en polttanut. Jossain vaiheessa aina mietin, että onpa tyhmä tapa ja pitäisikö lopettaa. Ei kuitenkaan ollut todellista motivaatiota tehdä lopetuspäätöstä.

Jossain vaiheessa koko persoonallisuuteni jotenkin identifioitui siihen, että saan ja voin polttaa, ja minähän poltan. Se oli coolia ja hauskaa. En edes halunnut lopettaa. 

Kunnes aloin huomaamaan, että esikoiseni alkoi selkeästi paheksumaan tapaani. Sanoi aina, että haisen pahalle. Että näyttää tyhmälle. Että häntä hävetää, kun äiti polttaa. Sitten tuli se lause, joka pysähdytti:

”Jos aiot jatkaa tuota, en kyllä halua enää tulla tänne.”

Siihen perään, että haluanko, että kuolen ja poika jää ilman äitiä.

Jos tuo ei pysäytä, niin en tiedä, mikä sitten pysäyttäisi.

Kenellekään ei varmasti ole jäänyt tässä vaiheessa enää epäselväksi, että minulla on valtava ikävä etäpoikaani ja haluaisin nähdä häntä useammin. Kun kuulee, että näkisi vielä harvemmin, sen takia, että poltan tupakkaa, ei ole kuin yksi vaihtoehto.

Lopetin siihen paikkaan.

Siivosin parvekkeen tupakantumpeista, heitin sytkärit menemään. En aio todellakaan tupakan tulla minun ja poikani väliin.

Oliko vaikea lopettaa? Ehkä pari viikkoa teki jonkin aikaa mieli polttaa. Mutta pian huomasin, että olo oli parempi, rahaa säästyi ja ruokakin rupesi maistumaan ihan erilaiselle.

Ja hyvin pian alkoi itse huomaamaan, miten pahalle tupakka oikeasti haisee. Ja koin todella huonoa omaatuntoa siitä, miten kuopukseni on joutunut haistelemaan pahalta haisevaa äitiä, kun olen häntä sylitellyt. Olen hänetkin altistanut tupakansavulle ja pahanhajuiselle äidille. En ymmärrä, miksen jo aiemmin tajunnut sitä, vaikka raskauden aikana vielä itse sanoin kuopukseni isälle, miten kuvottavalle tupakka haisee. Silti piti itsekin aloittaa taas imettämisen jälkeen uudelleen tämä huono tapa.

Myöhemmin, aika pian lopetuspäätöksen jälkeen, kuulin, että sairastan kroonista niveltulehdusta, ja olen voinut huonontaa tilaani entisestään sillä, että olen tupakoinut. Lääkäri sanoi, että jos en olisi lopettanut jo aiemmin, minun olisi heti pitänyt lopettaa. Olisin voinut vahingoittaa niveliäni peruuttamattomasti. Olen jo nyt voinut vahingoittaa niitä jonkin verran. Myös verenpaineeni oli jo noussut hälyttäviin lukemiin. Kaikki nämä vain tupakoinnin takia.

Silti se pysähdyttävä asia oli se, mitä poikani sanoi. Onneksi sanoi. Ja onneksi hän on hyvin suorapuheinen. Muuten ehkä sauhuttelisin vieläkin.

Lue täältä, miksi en myöskään juo alkoholia enää juurikaan, enkä ainakaan lapsieni nähden.

 

Savuttomat terveiset, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?