Etä-Äiti

”En saa ystäviä etä-äitiyteni takia – ihan kuin minua jopa pelättäisiin!

13.5.2019 Teksti: Helka Belt

Tapasin Hannan, joka on lukenut blogiani ihan alusta asti. Hän kertoi minulle asian, joka kosketti minua syvältä ja kysyin, saanko kirjoittaa tästä blogiini. Nimittäin siitä, miten hänestä tuntuu, ettei hän saa ystäviä etä-äitiytensä takia.

Hannasta selkeästi näkee, että hän on yksinäinen ja surullinen tämän asian vuoksi. Hän kaipaa valtavasti äitiystäviä jakamaan arjessaan aikaa ja ajatuksia, varsinkin, kun hän näkee etälastansa suhteellisen harvoin. Hän on kuitenkin törmännyt ongelmaan: tuntuu, kuin kaikki kaikkoaisivat ympäriltä, kun hän mainitsee etä-äitiyden.

Tuntuu, kuin kaikki kaikkoaisivat ympäriltä, kun hän mainitsee etä-äitiyden.

Hanna on myös Momziessa, joka on kuin Tinder, mutta äitikavereita etsiville. Hanna kertoo: ”Minulla on Momziessa esittelytekstissäni maininta, että olen lapselleni etä-äiti. En ole saanut ollenkaan mätsejä. Varma en voi tästä tietenkään olla, mutten usko, et asuinpaikka yksin tai muu syy vaikuttas näin paljon. Tai jos mätsi tulee niin viestittely loppuu lyhyeen..”

Hanna siis kokee, että etä-äitiys vaikuttaa Momzien muiden äitien halukkuuteen ystävystyä hänen kanssaan. Muuten profiili on ihan samanlainen kuin kellä tahansa muullakin. Hanna kokee tämän hirvittävän surullisena asiana.

Jos keskustelussa tulee ilmi, että hän on etä-äiti, lähtevät useat paikalta ja viestittely tai yhteydenpito loppuu.

Mutta ei vain Momziessa, vaan ihan kaikkialla muuallakin Hanna on kohdannut samaa. Jos keskustelussa tulee ilmi, että hän on etä-äiti, lähtevät useat paikalta ja viestittely tai yhteydenpito loppuu. 

Hanna jatkaa: ”Jos tutustuu uuteen ihmiseen ja jossain vaiheessa, kun kerron suurinpiirtein aika alkuvaiheessa tutustumista, et oon etä, niin tutustuminen jotenkin tyrehtyy..joillekin se ok, yleensä toiselle etä-äidille, muttei suurin osa sitä ymmärrä.”

Hanna on sosiaalinen ja tykkää tutustua uusiin ihmisiin, mutta se ei tunnu onnistuvan millään. Kun hän kertoo, että hän on etä-äiti, hänestä tuntuu, että ihmiset jopa pelästyvät. Tässä on äiti, joka ei osaa huolehtia edes lapsestaan, ei hän voi olla hyvä ystäväkään. Näin yksinolosta, ahdistuksesta ja surullisuudesta tulee kierre, jota on vaikea välttää. Hanna ei ole keksinyt ratkaisua, miten tällaisen voisi estää, eikä hän ymmärrä ihmisten suhtautumista häneen.

En kelpaa lapseni äidiksi joka päiväisessä elämässä enkä kelpaa sen takia myöskään kaveriksi/ystäväksi mukamas.

Hannasta tuntuu, ettei hän kelpaa omana itsenään edes ystäväksi. Siksi mieli on painunut entistä matalemmalle ja hän kamppailee myös masennuksen kanssa. Ystävät voisivat auttaa yksinäisyyteen, mutta nyt hänellä ei niitä juurikaan ole muutamaa kauempana asuvaa ja someystävää lukuunottamatta. Onnekseen Hannalla on kuitenkin tukena kumppani.

Hanna on lukenut blogiani alusta asti.

Hannan tarina on hyvin surullinen, mutta todellinen. Etä-äitiys on vielä kovin harvinaista, tabu ja jollain tavalla häpeällistä. On surullista, että se vaikuttaa näin voimakkaasti etä-äitien elämään yhä edelleen. 

Lue myös:
Etä-äitiyteni vaikutti treffeille pääsemiseen
Etä-äitiyteni saattoi vaikeuttaa työhön pääsemistä

Viestini kaikille: me etä-äidit olemme ihan tavallisia ihmisiä. Ei meitä tarvitse pelätä.

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Lue myös

Suosittelemme