En saanut sterilisaatiota, vaikka täytin ehdot – missä mättää?
Minun lapsilukuni on täynnä, monestakin syystä. Siksi olen miettinyt ehkäisymenetelmiä paljon ja mikä olisi minulle se paras vaihtoehto. Kierukka ei sovi minulle. E-pillereissä on aina se riski, että ne unohtuu ottaa. Kondomi on kaikkinensa erittäin epämiellyttävä käyttää, sekä minun että kumppanini mielestä.
Sterilisaatio kävi mielessä ja aloin pohtimaan sitä yhtenä vaihtoehtona. Siinä ehkäisyn varmuus on yhtä hyvä kuin muissakin ehkäisyvaihtoehdoissa ja riskejä ei juurikaan ole. (Lue tästä lisää sterilisaatiosta)
No, tuumasta toimeen ja lääkärin pakeille.
En saanut sterilisaatiota
Sterilisaatio on ainut ehkäisykeino Suomessa, jonka saamista määrittelee laki. Sterilisaatioon on oikeutettu, jos täyttää yhden näistä kahdesta ehdoista: itsellä tai puolison kanssa yhteensä on kolme alaikäistä lasta tai on yli 30-vuotias. Lisäksi on muita lääketieteellisiä perusteluja, mutta en paneudu nyt niihin.
Jes, minähän täytän nuo molemmat ehdot! Ei ongelmaa, eikun lähetettä ja operaatiopöydälle.
”Mutta jos alkaa vaikka kaduttamaan, olet niin nuorikin.”
Mutta lääkäripä sanoi, etten täytä ehtoja. No mitä ihmettä, täytänhän? Mutta jos alkaa vaikka kaduttamaan, olet niin nuorikin. Sinullahan on vain kaksi lasta. Eikä se sterilisaatio ole edes niin varma ehkäisykeino kuin luullaan. Näitä seikkoja lääkäri heitti perusteluiksi. Jäin niin äimän käkenä tuijottamaan häntä, etten oikein osannut sanoa mitään. En kyllä halua niitä lapsia enää, ajattelin, mutta olin sen jo tuonut esille ja lääkäri ei silti uskonut minua. Kumppanin mahdollisista lapsista ei lääkäri edes kysynyt.
Eikö sterilisaatio ole juuri nimenomaan tarkoitettu pysyvään raskaudenehkäisyyn, jonka minä haluan? Sen jälkeen ehkäisystä ei enää tarvitsisi huolehtia, kun asia on hoidettu kerralla kuntoon. Se on myös asiakkaalle halvin vaihtoehto, koska siitä ei tule jatkuvia kuluja ja ei tarvitse myöskään ottaa hormonaalista ehkäisyä.
Ovatko lääkärit Suomessa sterilisaatiovastaisia?
Osuiko kohdalleni vain yksittäinen lääkäri, joka ei halunnut kannustaa sterilisaatioon, vai onko tämä yleisempi linja lääkärien keskuudessa? Olen kuullut useammaltakin tuttavaltani, että heillä on ollut vaikeuksia saada sterilisaatiota, vaikka täyttää jommankumman kahdesta edellä mainitusta ehdosta. Varsinkin jos on yli 30-vuotias, mutta lapseton, on sterilisaatio ihan kirosana lääkärille. Pakkohan sinun jossain vaiheessa on haluta lapsia!
Mutta eivät kaikki halua. Mitä hyötyä on laista, jos se ei käytännössä toteudu? Vaikka on oikeutettu saamaan sterilisaation, voi turhauttaa, että saadakseen sen joutuu taistelemaan lääkäreitä vastaan. Eikö tämän pitäisi olla selkeää: jos täyttää ehdon, sen saa?
Ehkäisyn haluajaa ohjataan toisiin ehkäisymenetelmiin.
Onko sterilisaatiossa jotain, jota lääkärit kammoksuvat? Jotain, mitä meille tavalliselle kansalle ei kerrota? Tai tuleekohan sterilisaation katujia niin paljon, että se kuormittaa ylenmäärin terveydenhuoltoa? Myöskin jos etsii tietoa sterilisaatiosta, joka kohdassa mainitaan, että kaikki muutkin ehkäisymenetelmät ovat yhtä varmoja. Ikäänkuin ohjataan ehkäisyn haluajaa johonkin toiseen ehkäisykeinoon. Miksi ette halua antaa sterilisaatiota, lääkärit?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia sterilisaation saannin vaikeudesta?
Lue myös bloggarimme Villi Viisikko teksti: Sterilisaation saannin hankaluus
Terveisin, Etä-äiti
Seuraathan jo Facebook-sivujani?
Kommentit
Hei,
Tässä vaikuttaa kertomuksesi perusteella tapahtuneen selvä virhe. Jos siis kerroit kaiken.
Ole yhteydessä kyseiseen tk-lääkäriin uudestaan. Jos ei auta, hänen esimieheensä ja vaadi selitystä/ asian korjaamista.
Sinällään sterilisaatio on naiselle merkittävä toimenpide, johon liittyy riskejä eikä se suojaa sukupuolitaudeilta, mutta muuten on ok. Olennaisinta on tuo lopullisuus.
Terv. tk-lääkäri
Kommentit
Sain sterilisaation, kun nuorimmaiseni oli reilu 6v, ekan kerran asian otin puheeksi synnärillä 6,5v sitten, jolloin sanottiin että odottelehan vielä, saattaa mieli muuttua. Sittemmin hormonikierukan uusinnan tultua ajankohtaiseksi otin asian uudelleen puheeksi ja siitä meni n. 8kk että viimeinkin oli piuhat poikki. Tähän väliin paljon odottelua, vakuuttelua ja eri vaihtoehtojen esittelyä. Nyt on toimenpiteestä vuosi ja todella tyytyväinen päätökseeni 🙂
Itse halusin ja sain sterilisaation kahden lapsen jälkeen kolmikymppisenä (tai vähän päälle, en ees muista tarkkaan). Koskaan en ole katunut ja olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni.
Useammassakin sterilisaatioon liittyvässä keskustelussa ja kirjoituksessa viitataan siihen, että lääkäri on väittänyt naisen mielen muuttuvan vielä. Onkohan ihan oikeasti paljon sellaisia naisia, joiden mieli todella on muuttunut myöhemmin ja sterilisaatio on haluttu purkaa?
Sie täytin kaikki ehdot, jopa ne lääketieteelliset, kolmekymppisenä. Sterilisaatiosta alkoi 1,5 vuoden tappelu. Tk-lääkäriltä sain kyllä lähetteen heti mutta paikallinen naistemtautien poli (=leikkaava lääkäri) pisti hanttiin. Juuri samasta syystä, olin niin nuori ja jos mieli muuttuu. Mikään ehkäisy ei sovi ja minulla on kumiallergia. Jouduin kuitenkin kokeilemaan vielä hormonaalista ehkäisyä jos toistakin. Eipä sopinut kun ei ollut ennenkään sopinut. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että parisuhde alkoi kärsimään (=ei ehkäisyä, ei seksiä kun ei todellakaan lisää lapsia!!!). Lääkäri löysi tutkimuksissa kuitenkin toisen syyn, miksi jouduin lopulta leikkauspöydällä. Samalla hän sitten (vastahakoisesti) suoritti sterilisaatio. Ja en ole päivääkään katunut! T: tuleva mummi
Terve.fi-sivujen perusteella n 5 % katuu ja alle 30-vuotiaista ajoittain joka kolmas ja joka kuudes hakeutuu sterilisaation purkuun. Ehkä halutaan vain varmistaa, että on todella harkittu päätös.
On eri asia varmistaa, että päätös on harkittu, kuin yrittää ensin pakottaa potilas toiselle mielelle. Olen myös kuullut kaiken maailman puolisolta saatavista lupalapuista sun muusta patriarkaalisesta pskasta mitä sterilisaatiota haluavat ovat joutuneet lääkäreille toimittamaan saadakseen toimenpiteen joihin heillä on täysi oikeus.
Joo tuon 5% olen itsekkin jostain lukenut, mutta suurin osa tuosta viidestä prosentista on käsittääkseni ihmisiä joilla on jo lapsia eli on ajateltu, että ei enää haluta enempää, mutta sitten halutaankin. Veloja tai itseään velana pitäneitä on hyvin vähän käsitykseni mukaan noissa katujissa.
Mun mielestäni ihmisiä tarkkaillaan näiden asioiden suhteen ihan liikaa. Miksi esimerkiksi parikymppinen ei saisi steriloida itseään, jos vain yksinkertaisesti ei halua lapsia? Kyllä sen lopullisuuden siinä iässä jo ymmärtää, ja vaikka tulisikin katumapäälle, maailmassa on tuhansia lapsia, jotka kaipaisivat hyvän adoptiovanhemman huolenpitoa. Ei se välttämättä ole sama asia, kuin geeneettisesti oman lapsen saaminen, mutta ei yhtään huono vaihtoehto sekään.
Mä itse en ole miettinyt lapsettomuutta tai lapsien hankkimista (olen 23), mutta mulla on paljon ystäviä, jotka ovat päättäneet, etteivät ikinä lapsia tule hankkimaan ja haluavat steriilisoida itsensä heti, kuin mahdollisuus tulee. Valtio vain painostaa lasten hankkimiseen, ja pitää huolen, että siniverinen suomalainen sukukanta elää ja kukoistaa : /
Itsekin olen vasta 21v ja aikalailla varma siitä, että lapsiluku on pyöreä nolla. Haluan steriloinnin heti kun mahdollista, mutta pelottaa juurikin se, että lääkärit ei usko sitä, et en halua lapsia, koska olen vielä yhdeksän vuoden päästä ”niin nuori”. Ihmisen oma kehohan tämä on, eikä kellään muulla pitäis olla päätäntävaltaa siihen mitä sille tehdään, jos ehdotkin lain mukaan täyttyy. Eiks lääkäreiden pitäis kuitenkin suostua siihen, jos asiakas sitä itse haluaa, ja sellanen toimenpide on mahdollista suorittaa.. Mietin vain.
Mieheni kävi muutama vuosi sitetn 2 eri lääkärillä ja yritti saada lähetteen vasektomiaan. Meillä on 2 lasta ja toisella on sairaus joka voi periytyä joten päätettiin, että meidän lapsiluku on täynnä. Lääkärit eivät kirjoittaneet lähetettä vaan meidän molempien olisi pitänyt mennä sinne puhumaan erilaisista ehkäisykeinoista, koska ollaan niin nuoria (kumpikin yli 30)
No minun milelipide oli se, että minun mies saa itse tehdä päätöksensä, jos ei halua lisää lapsia.
No mieheni meni kuitenkin sitten vielä yhdelle lääkärille tänä vuonna ja joka kirjoitti lähetteen ilman mitään ongelmia ja pääsi vielä leikkaukseenkin muutaman kuukauden päästä lähetteestä.
Pyysin sterilisaatiota kahden lapsen jälkeen 28 vuotiaana. Sain sen 35 vuotiaana, kun lääkäri uskoi, että olen tosissani. Paras ratkaisu ikinä, pitää vaan olla varma, että ei halua enää lapsia. Ihmisellä pitää olla oikeus päättää asioistaan samoin kuin on vastuu seisoa niiden takana.
Olen itse pian 22-vuotias ja raskaana, lähinnä siitä syystä kun mikään ehkäisy ei oikein sopinut. Lapsi on siis tervetullut ja molemmat avomiehen kanssa ilolla odotetaan esikoista, mutta silti on jo valmiiksi paskanmaku suussa seuraavista 8 vuodesta kun pitää pelätä raskaaksi tulemista koko ajan. En voi käyttää mitään hormoneja, ja kondomin käyttö ei ole tähän mennessä vielä onnistunut (sattuu miehelle kun on tosi tiukka esinahka) ja kuparikierukassakin on omat juttunsa mitkä mua epäilyttää. Enkä tiedä haluanko edes toista lasta ikinä, saatika sitten niin montaa kuin tässä kerkiäisi tulla ennen kolmenkympin ikää. Jos joskus on mahdollisuus vaikuttaa kriteerien löysentämiseen/iän alentamiseen niin ehdottomasti kannatan! Kahdeksan vuotta on aika pitkä aika pelätä seksiä, niin parisuhteen kuin ihan oman mielenterveyden kannalta. Ja se aika voi olla vielä monta vuotta pidempi.
Minä olen jo 39 ja lapsia 3, nuorin täyttää pian jo 9.v ja en todellakaan halua enää lisää lapsia! No menin tuossa talvella myös lääkäriin ja olisin halunnut steriilisaatioon lähetteen. Minulla oli vuoden verran hormoonikierukka, joka vei hiukset päästä, poistatin sen. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kannattaisi vielä kokeilla vaikka mini-pills pillereitä. Ja jos ne ei sovi, katsotaan sitten uudelleen mitä tehdään. Ok. Otin vastaan pillerit vaikka jo melkein tiesin, että oireita niistäkin tulee. Ja niin tuli, heti ekan liuskan jälkeen olin mahasta niin turvonnut kuin olisin ollut kuudennella kuulla raskaana. No jatkoin vielä toisen liuskan, mutta oireet vain lisääntyivät, turvotusta myös jalkoihin ja näppylöitä olkapäille ja kasvoihin. Lopetin pillerit n. 3 viikkoa sitten, mutta turvotus jäi. Enää en hormonaalisia ehkäisyä huoli.
Sinänsä en halua ottaa kantaa sterilisaatioon, mutta leikkaus on itsessään riski, jota kannattaa aina miettiä tarkkaan.
32, ei lapsia ja sain tk-lääkäriltä heti lähetteen ja keskarilla kuuntelin pakollisen monologin yksityisen puolen lapsettomuushoidoista ja homma silmä selvä, toimenpideaika varattiin kuukauden päähän. Mulla meni kuin elokuvissa vaikka olin valmistautunut tappelemaan oikeuksistani. Ei kaikki lääkärit vihaa naisia 😛
Jos lääkäri ei noudata lakia kuten tässä tapauksessa, niin on parasta ottaa asia uudelleen puheeksi lääkärin esimiehen tai potilasasiamiehen kanssa. Uskomattoman paljon tulee esille tapauksia, joissa lääkärit kieltäytyvät joko kirjoittamasta sterilisaatiolähetettä tai suorittamasta toimenpidettä, vaikka sterin ehdot täyttyvät selvästi.
Sterilisaatioikärajan laskemista ajaa mm. Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry sekä Steriloimislain muuttaminen -sivu.
Hei,
Tässä vaikuttaa kertomuksesi perusteella tapahtuneen selvä virhe. Jos siis kerroit kaiken.
Ole yhteydessä kyseiseen tk-lääkäriin uudestaan. Jos ei auta, hänen esimieheensä ja vaadi selitystä/ asian korjaamista.
Sinällään sterilisaatio on naiselle merkittävä toimenpide, johon liittyy riskejä eikä se suojaa sukupuolitaudeilta, mutta muuten on ok. Olennaisinta on tuo lopullisuus.
Terv. tk-lääkäri
Olin 35v ja 3 lasta tehtynä. Tk lääkäri intti ja intti, että jos tehtäisiin miehelle, kun on helpompi purkaa. Kyseli, että entä jos eroatte ja haluat lapsen uuden kanssa? Entä, jos joku lapsistasi kuolee ja haluat uuden. !!?? Vastasin, että ei se entistä takaisin tuo. Sitten sain sterilisaation.
Vuosi sitten oli kansalaisaloite tavoitteena steriloinnin perusteeksi ikäraja 25-v ja vaihtoehtoisesti 2 lasta. Se ei saanut paljoa julkisuutta ja sille kertyi vain 2723 kannatusta.
Aiheesta ei saatu edes keskustelua aikaan.
Etenkin poliitikot vaikenivat asiasta.
Mulle o jo 2 kertaa ehdottanu eri lääkäri steriilisaatiota ku mul ei sovi mikää ehkäsy. Ja oon perkele vast 27 , enkä oo tuonu esille et e haluais lapsii viel joskus. Nyt mul o 2 lasta. Se o just taas tätä ku et pyydä tai haluu jtn ni sitä tyrkytetää ja ku haluut jotai nii mitää et kyllä saa. Perus
Olen ensimmäisen kerran pyytänyt sterilisaatiota ollessani 21-vuotias. Tiukan yhdeksän vuoden harkinta-ajan jälkeen sen vihdoin sain. Otin yhteyttä terveyskeskukseen marraskuussa asian tiimoilta, täytin 30 huhtikuussa ja kesäkuussa tehtiin operaatio. Itselleni sattui lääkäri, joka toki aloitti kommentoinnin mielen muuttumisesta, mutta tokaisin painokkaasti takaisin, että kadun paljon mieluummin lapsettomuutta kuin lasten hankkimista.
Olen sitä mieltä, että sterilisaation purku pitäisi maksattaa kokonaan potilaalla. Sterilisaatio on luonteeltaan lopullinen, ja jos joku siihen päätyy ei-riittävästi asiaa harkittuaan, joutaa kyllä itse maksamaan mielen muuttumisensa.
On todella huono asia, että sterilisaation ikäraja on noinkin korkea. Aikuisella naisella tulee olla oikeus päättää omasta lisääntymisestään tai lisääntymättä jättämisestään. Asia on älytön vielä siltäkin kannalta, että alaikäiselläkin on oikeus hankkia lapsia. Vain yhdeksän kuukauden harkinta-ajalla. 🙂
Steriloimislain ikäraja ja lapsiluku osoittaa, ettei haluta antaa oikeutta lapsettomuuteen.
Pitää olla #oikeuslapsettomuuteen
Mitäs sitten, kun on 43v ja 2 teini-ikäistä lasta, joista vanhimmalla on ad/hd (eli tahittu on) ja kuukautiseni ovat niin runsaat, että vessaan on päästävä tunnin välein yösiteidenkin kanssa ja yöllä 2-3 kertaa vessaan. Enpä saanut kohdunpoistoa, kun on ylipainoa ja kaikki johtuu tietysti siitä. Ensin pitää kuulemma kokeilla kaikki muut vaihtoehdot vaikka änkytin että niissähän on haittavaikutuksena lihominen enkä pääse entisistäkään läskeistä eroon. Eivät kuulemma lihota. Harkinnassa toiselle lääkärille meno.
Itse sain sterilisaation neljännen lapseni jälkeen. Olin silloin noin 26 vuotias.
Minulla tosin oli painavat perusteet, mutta jouduin silti käymään kahdella eri lääkärillä.
Olen kohta 30v ja mieleni on muuttunut.
Haluaisin vielä yhden lapsen EHKÄ tyyliin kahden vuoden päästä.
Sterilisaatio on ollut minulle huoleton ehkäisykeino koska tulin aina melkein ekasta kerrasta raskaaksi.
Päätöstäni toimenpiteeseen pohdin yli 3 vuotta.
Olen 40 vuotias 19- ja 17 vuotiaiden lasten äiti. Olen pyytänyt sterilisaatiota ensimmäisen kerran nuorimmaisen syntymän jälkeen. En saanut missään nimessä, koska olin liian nuori… Toisen kerran pyysin sitä neljä vuotta sitten kun kuparikierukan käyttöikä tuli täyteen. Hormonaalinen ehkäisy ei ole koskaan toiminut ja siksi ainut vaihtoehto on ollut kuparikierukka. Taas lääkäri kieltäytyi laittamasta minua sterilisaatiojonoon. Syyksi kertoi, että jono on ainakin vuoden mittainen. Laitettiin uusi kuparikierukka sitten neljä vuotta sitten. Nyt kävi niin, että kuparikierukka petti ja tulin raskaaksi. Kierukka oli täysin paikallaan. En missään nimessä halua lapsia enempää 40-vuotiaana, kahden aikuisen lapsen äitinä. Tiesin jo 17 vuotta sitten. Nyt kannan lopun elämän taakkaa keskeytyksestä mieheni kanssa. Pahinta on, että jälleen anelin keskeytyksen jälkeen lähetettä sterilisaatioon, enkä edelleenkään sitä saanut. ”Jono on vuoden mittainen”, sanottiin jälleen. Hormonikierukkaa ja pillereitä vaan väkisin yrittävät joka paikassa, vaikka olen joka kerta sanonut, että ne eivät sovi minulle, enkä halua mitään hormonaalista ehkäisyä. Uskomaton taistelu, jonka häviän joka kerta.
Meillä mies hankki sterilisaation. Eikä ollut helppoa sekään… Täytti molemmat ehdot. Lähetettä hakiessa terveyskeskuslääkäri kysyi onko varma, entäs jos toinen kahdesta lapsesta kuolee. Lopulta sai lähetteen, mutta pääsi vasta noin vuoden päästä sterilisaatioon. Ja siinä välissä minulle tehty jo abortti… Miehillä kyseessä on suhteellisen pieni operaatio ja silti on näin hankalaa.
Pyysin kahden lapsen äitinä sterilisaatiota kun lähentelin neljääkymmentä. Olimme miehen kanssa sopineet jo aiemmin, että hän tekee sterilisaation tuossa vaiheessa, koska se on miehelle niin paljon helpompi toimenpide. Hän ei suostunutkaan, mutta ei suostunut Vantaan kaupungin ehkäisyneuvolan lääkärikään. Hän perusteli mm. sillä että on niinkin käynnyt, että kumpikin lapsi kuolee. Ei siinä sitten mitään, koska en halunnut lapsieni kuolevan, asennutin taas kierukan.
Jos operaatio alkaa myöhemmin kaduttaa, pitäisi henkilö velvoittaa maksamaan ainakin osa sterilisaation purkuleikkauksesta. Näin toimenpide voisi olla vielä harkitumpi 🤔
Kela ei korvaa sterilisaation purkuja ja steriloidun lapsettomuushoitoja.
Jos purku tehdään julkisella puolella, siitä ei ehkä peritä täyttä hintaa. En tiedä, miten käytäntö on.
Mielestäni julkisen resursseja ei pitäisi käyttää purkuihin.
Hyvä pointti👍