En uskalla mennä kotiin

Kun keksii kaikkea mahdollista tekemistä. Töissä on paljon hommia. Pitäisiköhän käydä kaupassa?

Voin viimeisien kuukausien ajalta suositella monia ellen kymmeniä hyviä leffoja, joita teattereissa menee juuri nyt. Tosin varoitus, leffamainoksissa olevat iloiset perheet ja onnelliset rakkausparit saattavat aiheuttaa yksinäisessä yhtäkkisiä itkupurskahduksia.

Leffamainoksissa olevat iloiset perheet ja onnelliset rakkausparit saattavat aiheuttaa yksinäisessä yhtäkkisiä itkupurskahduksia.

Kadulla kävellessä näkee vain onnellisia perheitä ja iloisia pariskuntia käsi kädessä. Minä en pidä ketään kädestä. Siinä tuntuu vain vielä muistona se pieni, hento kosketus, jonka tunsin vasta eilen vielä kädessäni. Rakkaan kuopukseni rukkahanskainen käsi omassa lapaskädessäni. Katso miten kauniita tähtiä, lapsi sanoi minulle eilen.

Nyt tähdet näyttävät olevan vähän kauempana. En saa niitä kiinni.

En uskaltanut mennä leffan jälkeen kotiin. Kirjoitin tätä tekstiä kahvilassa, hörppien kuumaa juomaa ja katsellen ihmisten juoksentelua ympärilläni. Lopulta oli pakko pakata läppäri laukkuun ja nousta. Oli jo myöhä. 

Kun kävelen kotipolkuani pitkin, olen ihan varma, että kuulen pienten askelten äänet.

Kun kävelen kotipolkuani pitkin, olen ihan varma, että kuulen pienten askelten äänet. Ne kulkevat varjona edelläni ja kuuraiset lehdet päästävät pientä risahtelevaa ääntä pienten jalkojen alla. Kun katson tarkemmin, häviää tuo pieni hahmo edessäni. Eihän siinä oikeasti ketään ole, kyllä minä sen tiedän.

Kaivan läppärin laukusta ja avaan sen sängylläni. Huokaan. On aikaa lukea tämä teksti läpi. Julkaisenko tätä? En tiedä. Olen niin monta kertaa jo ikäväni huutanut maailmalle. 

Joskus koti on vain niin tyhjä. Käperryn peiton alle ja koetan vain hengittää. Tämäkin menee ohitse. Meneehän?

Lue lisää: Kaksi kotiani, tyhjä ja täysi

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter