Etä-Äiti

Entä jos eron jälkeen tajuaa tehneensä hirvittävän virheen ja toinen on jo mennyt? – Voiko sellaisesta päästä eteenpäin?

Teksti: Helka Belt

Mitä jos tajuaa tehneensä pahan virheen erotessaan siitä oikeasti hyvästä puolisosta? Hänestä, joka olisikin ollut se oikea elämän rakkaus?

Se hetki, kun tajuaa tehneensä hirvittävän virheen, on kauhea.

Minulle on käynyt niin. Se hetki, kun tajusi tehneensä hirvittävän virheen, oli kauhea. Varsinkin, kun minä olin se, joka halusi erota. Tunne oli musertava. Ei olisi pitänyt erota. Sydämeen sattui niin paljon, etten uskonut ikinä siitä selviytyvän.

Ero tuntui aluksi hyvältä idealta, ei ollut muuta vaihtoehtoa ja niin olisi parasta. Elämä tuntui jatkuvan onnellisena ja liiankin helppona. Olisi pitänyt ymmärtää, että se oli valheellista hyvänolontunnetta; yksikään ero ei hoidu olankohautuksella ja käsittelemättä. Nyt tiedän sen, silloin en vielä tajunnut.

Kun mieleen vähitellen nousi kauhuajatus, että tämä olikin virhe ja istuin yksin kotini sängyllä, kodin, joka tuntui vieraalle, koska se ei ollut se yhteinen ja siellä ei asunut enää sitä toista, oli tuo hetki maailman yksinäisin.

Tule takaisin, huusin, muttei toinen enää tullut.

Toinen oli mennyt ja jatkanut elämäänsä, kuten kuuluikin. Katkerana minulle, vihaisenakin, ja se oli ihan oikeutettua. Olisi pitänyt olla onnellinen toisen puolesta, ja olinkin. Samalla itkin niin, että luulin, ettei se lopu koskaan. Tule takaisin, huusin, muttei toinen enää tullut. Uskoin, etten enää ikinä ole onnellinen. Miten tällaisen jälkeen voisi jatkaa eteenpäin? Tuhannet kysymykset, katumus ja itsesyytökset risteilevät mielessäni tuolla hetkellä.

Nyt jälkeenpäin tietenkin voin sanoa, että tuollaisesta voi päästä eteenpäin ja pitääkin päästä. Mutta ei se helppoa ole. Oleellista on kuitenkin jatkaa, koska menneitä tapahtumia ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi. On tärkeää käydä läpi se, miksi eroon oli päätynyt ja miksi se päätös olikin väärä, mutta sen jälkeen on jatkettava eteenpäin. Koska ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Toisessa roikkuminen ei edesauta yhtään mitään.

Virheistään voi oppia paljon ja menneisyyden kipu voi olla tulevaisuuden vahvuutta.

Jossittelu ja menneisyydessä eläminen ei auta, eikä se tuo onnellisuutta. Olen elänyt siinä aivan liikaa ja oppinut, ettei se kannata. Vaikka kuinka sattuisi, on hyvä suunnata pahimman surun jälkeen katse kohti tulevaisuutta. Virheistään voi oppia ja menneisyyden kipu voi olla tulevaisuuden vahvuutta. Niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, on se kuitenkin totta.

Eroon ei kannata päätyä tunnemyrskyssä, liian nopeasti tai vihaisena, koska se voi johtaa liian äkkinäiseen eropäätökseen, jota voi tulevaisuudessa katua. Ero voi olla lopullinen ja silloin paluuta ei enää ole. Ja se on hyväksyttävä.

Lue myös: Ero on aina kriisi, mutta mahdollisuus myös uuteen

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter 

Lue myös

X