Etä-Äiti

Erityisherkkänä arvostelu ja huomauttelu satuttavat minua paljon – mutta peitän sen kaiken silti sisääni

Teksti: Helka Belt

On vaikeaa olla puhelias, äänekäs ja nauravainen mutta samaan aikaan erityisherkkä. Tällaisena joutuu erikoisiin tilanteisiin. Varsinkin, jos vierellä on ihminen, joka haluaa käyttäytyä hiljaisesti, hillitysti ja kaikkien taiteen sääntöjen ja käyttäytymismallien mukaisesti.

Olen huomannut tämän monta kertaa tämän syksyn aikana, kun minulle on huomautettu puheliaisuudestani tai käyttäytymisestäni. Olen pahoittanut mieleni useammin kuin kerran. Mutta sanoinko tästä henkilölle, joka satutti minua? En sanonut. Hymyilin, kuten aina, pyysin anteeksi ja katsoin pois päin.

Ja pyyhin äkkiä kyyneleet pois silmäkulmastani.

Olen sosiaalinen, mutta herkkä. Haluan jutella ihmisille ja samalla aistin kaikki tunnetilat ja toisten ajatukset hyvinkin herkästi. Ja paheksunnan. Ai että sen paheksunnan huomaa.

Hymyilin, kuten aina, pyysin anteeksi ja katsoin pois päin. Ja pyyhin äkkiä kyyneleet pois silmäkulmastani.

Kun olen koko elämäni kamppaillut tarkkaavaisuudessa ja keskittymisessä ongelmien kanssa, olen oppinut, että niistä huomautellaan. Alakoulusta asti oli tarkoitus istua hiljaa ja sekoittua massaan. No enhän minä ole lainkaan sellainen. Ja usein sitten istuinkin nurkassa erossa muista. Puheliaisuudestani rangaistiin. Tästä jäi jälki. Se jälki on seurannut minua aikuisikääni asti.

Ja siksi pahastun herkästi, jos juuri näihin piirteisiini puututaan. Kun muutamia viikkoja sitten huikkaisin iloisesti julkisessa tilassa tutulleni, vieressäni paheksuttiin tätä. Ole hiljaa, muiden pitää keskittyä. Nyökyttelin: niin joo, totta, anteeksi, olinpa hölmö. Ja sisälläni kuohui.

Koen arvostelun todella henkilökohtaisesti. Tunnen oloni huonommaksi. Huomaan herkästi, milloin olen muiden mielestä vähän liian erilainen, vähän liian iloinen, vähän liian kovaääninen. Ja samaan aikaan tiedän, ettei minussa oikeasti ole mitään vikaa. Miksen saisi olla tällainen kuin olen? Joku toinen on toisenlainen, ja minä tällainen.

On vaikea yhdistelmä olla ujo mutta sosiaalinen, herkkä mutta vahva ulospäin, puhelias mutta helposti arvostelusta pahastuva.

On vaikea yhdistelmä olla ujo mutta sosiaalinen, herkkä mutta vahva ulospäin, puhelias mutta helposti arvostelusta pahastuva. Olen tämän vuoden aikana joutunut miettimään ja käsittelemään paljon näitä piirteitäni, joita olen oppinut arvostamaan, mutta jotka asettavat arjelleni isojakin haasteita. Olen onnekseni löytänyt samanhenkistä seuraa, jossa olen voinut avoimesti purkaa näitä mieleni pahastumisia ja itkujakin. On helpottavaa tietää, että on muitakin samanlaisia.

Ei ole turhaan sanottu, että erityisherkkyys on vahvuutta. Kun tuntee niin voimakkaasti ja samalla vielä aistii ympäristöään niin herkästi, on vähän koko ajan ikään kuin valmiustilassa, aistit herkkinä ja mieli avoimena haavoittumaan. Mutta myös tuntemaan paljon.

Kun tuntee niin voimakkaasti ja samalla vielä aistii ympäristöään niin herkästi, on vähän koko ajan ikään kuin valmiustilassa.

Siksi minunkin on aika ajoin vetäydyttävä omaan rauhaan levähtämään. Jolloin voin kaiken sisääni kätketyn ottaa esiin ja käsitellä ne. Ja tulla entistä vahvemmaksi.

Lue myös: En olekaan hullu, olen erityisherkkä

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Lue myös

X