Ero on aina kriisi, mutta mahdollisuus myös uuteen

Ero on yksi elämän isoimmista kriiseistä. Kriisistä voi seurata ahdistusta, surua ja voimattomuutta mutta myös uuden alkua, iloa ja mahdollisuuksia.

Olen puhunut useiden eroja läpikäyneiden kanssa ja itsekin olen kokenut muutamia eroja. Kaikissa tapauksissa huokuu se yksi asia: ei oikein ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota.

Älä jää liittoon vain lasten takia.

Tai aina voisi jäädä suhteeseen. Mutta onko se järkevää, on toinen asia. Koskaan ei ole hyvä asia jäädä suhteeseen vain ”lasten takia”, kuten monet perustelevat onnettomaan liittoon jäämistään. Ei tietenkään pidä erota harkitsematta, varsinkin, jos perheessä on myös lapsia, mutta lapset eivät saa olla ainoa syy, miksi ei erota. Lapselle on huomattavasti paljon huonompi vaihtoehto elää riitaisessa perheessä, jossa on molemmat vanhemmat, kuin eroperheessä, jossa ei riidellä.

Vaikka esimerkiksi vauvavuoden aikana ei suositella eroamaan, koska silloin korostuu väsymys, uuden opettelu ja lapsen saannin kriisikin, ei ero ole mörkö lapsiperheessä. Perhe ei ole epäonnistunut, vaikka vanhemmat eroaisivat. Vanhemmat eroavat, perhe jatkaa olemistaan. Lapset ovat yleensä molemmille toivottuja ja yhteydenpito heihin jatkuu eron jälkeenkin, joskus jopa paremmin kuin ennen eroa. Esimerkiksi vuoroviikkoisät ovat sanoneet, että jossain tapauksissa he nauttivat enemmän isyydestään vuoroviikkoisinä kuin aikaisemmin ehkä huonossa liitossaan.

Erilleen kasvu on luonnollista.

Kliseisin syy kaiketi eroihin on, että pariskunta kasvaa erilleen. Voidaan sanoa, että miksi ette opettele asumaan ja elämään uuden minänne ja hänen kanssa, ettekä ryntäisi eroamaan heti, kun on vähän vaikeuksia. Tämäkin on tietenkin totta, ihminen muuttuu koko ajan ja kokemukset ja aika muuttavat häntä. Se ei ole syy erota, aina.

Mutta on luonnollista, jos esimerkiksi on nuorena sitonut liiton, että ihminen muuttuu vaikkapa kymmenen vuoden aikana niin paljon, ettei kumppani enää tunnista toista samaksi henkilöksi, kenen kanssa aikoinaan alkoi seurustella. Onko liitto silloin epäonnistunut, jos päätetään jatkaa elämää eri teillä, nyt kun olemme ihan erilaisiakin? Miksei eroa voi kokea hyvänäkin asiana? Koimme tämän yhdessä, mutta nyt on aika jatkaa matkaa?

Pettäminen ja toiseen rakastuminen.

Muutama on sanonut minulle olevansa se eron ”paha osapuoli”, kun rakastui toiseen ja halusi erota sen takia. Joidenkin mielestä, jos suhteessa ollaan, ei edes katsota toisia sillä silmällä. Pettäminen onkin useimpien mielestä väärin. On tärkeää sopia yhdessä ne säännöt, miten suhteessa ollaan. Mutta joskus elämä tuo eteen tilanteita, joihin ei ole osannut varatutua. Onko oikein ketään kohtaan jäädä liittoon, jos on rakastunut toiseen? Minusta ei.

Tunteet ovat asia, joita on vaikea kontrolloida. Vaikka ei juoksekaan toisten perässä tarkoituksellisesti, voi rakkaus tulla silloin, kun sitä vähiten odottaa. Joidenkin mielestä liitto ei ole terve, jos toinen osapuoli rakastuu johonkin kolmanteen osapuoleen. Ihastumisia tulee ja menee, se on ainakin totta, ja ei ole järkevää lopettaa vakaata ja ehkä pitkäikäistä liittoa hetken huuman takia.

Rakkautta ei kuitenkaan tule hävetä. Siitä voi jopa puhua yhdessä liittonsa toisen osapuolen kanssa ja päättää yhdessä, miten tilanteessa edetä. Ero voi tarkoittaa uuden alkua tai liittoon jääminen voi tarkoittaa, että se on muuttunut entistä vahvemmaksi, kun tällaisestakin selvitiin yhdessä.

Ero on uusi mahdollisuus

Itse olen pitänyt erojani uuden alkuna. Jokainen ero on ollut vaikea ja niistä toipuminen on vienyt aikaa. Jokainen uusi elämäntilanne on kuitenkin tuonut jotain uutta elämääni ja en ole katunut ratkaisujani, ainakaan useimmissa tapauksissa. Suhteeni lapsiini ei ole muuttunut, vaikka olen eronnut heidän isistään. Kuopuksen kohdalla tilanne alkujärkytyksen jälkeen jopa parani, kun sain keskittyä itseeni ja häneen täysimääräisesti, enkä ollut enää onneton.

 

Ero on kriisi. Kriisi voi aina tuoda jotain uutta elämään. Uudet asiat elämässä ovat sen ihanuus.

 

Lue eroistani esikoiseni isän kanssa ja kuopukseni isän kanssa..

Tiesithän myös, että kirjoitan kirjaa eroista?

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?