Eron jälkeen pitää saada terveydenhuollosta heti apua – Itsemurhariski kasvaa huomattavasti
Raha-asiat ovat yksi iso riidan aihe erojen jälkeen.
Jokaisen eronneen kannattaisi käydä eroseminaari tai muu eroryhmä, jotta eron käsittely lähtisi hyvin käyntiin.
Juuri tulleen tutkimuksen mukaan parisuhde-erot nostavat itsemurhariskiä, alkoholismin alkamista ja muita itsetuhoisia käyttäytymismuotoja. Myös mielenterveyden ongelmat voivat paheta eron jälkeen. Ero on yksi elämän isoimmista kriiseistä, se tuo vihan, katkeruuden, surun ja pettymyksen tunteet, lasten asioista huolehtimisen ja kokonaisen elämän suunnan muuttamisen. Siksi erot pitäisi huomoida mm. terveydenhuollossa.
Eroja ei juuri siellä kuitenkaan huomoida, parhaimmillaan ehkä määrätään lääkkeitä. Eroa ei tulisi kuitenkaan lainkaan käsitellä lääkkeiden avulla. Erosuru on täysin eri asia kuin masennus, johon lääkkeet taas ovat yksi hyvä ja toimiva apumuoto. Käsittelemätön ja ero voi johtaa epätoivottuun käytökseen, kuten vieraannuttamiseen.
Minkään eroni jälkeen terveydenhuollossa ei tarjottu minulle apua, väyliä etsiä tietoa erosta tai saada asiantuntijalta tukea eroon. Siksi tämä tutkimus on oikeassa: tähän tulisi panostaa terveydenhuollossa paljon enemmän. Koska perusterveydenhuollossa ei varmasti edes ole osaamista eroauttamiseen, olisi heidän hyvä osata ohjata eronnut oikeille väylille apua hakemaan. Eroseminaari olisi hyvä olla lähestulkoon pakollinen kaikille eronneille. Sillä on eroja ehkäisevä vaikutus ja vanhemmat saavat myös paljon enemmän eväitä lastensa tukemiseen eron jälkeen, jos he ovat käsitelleet eroryhmässä omat erotunteensa ja -kaunansa.
Julkinen terveydenhuolto voisi panostaa rahallisesti ennemminkin eroryhmien tukemiseen kuin lääkkeiden tarjoamiseen. Toki eronnut voi käydä psykologin tai muun auttavan tahon luona juttelemassa, mutta vertaistuellinen eroryhmä on äärimmäisen edullinen keino auttaa eronnutta.
Terveydenhuolto voi ohjata myös Apua eroon -sivustolle tai ehdottaa laadukasta eroaiheista kirjallisuutta. Apukeinoja eronneille on, terveydenhuollon henkilöstön pitää vain osata suositella niitä. Siksi heidän koulutuksessaan tulisi ehdottomasti ottaa eroauttaminen esille. Tämä ei vaadi paljoa rahaa tai aikaa, mutta voi pelastaa ihmishenkiä. Kun itsetunto lähtee jälleen nousemaan eroryhmän ansiosta, vältytään monelta inhottavaltakin erokäyttäytymisen muodolta. Useimmat niistä nimittäin kumpuavat poljetusta itsetunnosta ja -rakkaudesta.
Terveisin, Helka
Kommentit
Tunnepuolesta selvisin kyllä, sillä omatkin tunteeni olivat jo jossain määrin laimenneet, mutta talouden romahtamisesta en. Eli yritin itsemurhaa ja jäin ihmeen kaupalla henkiin. Onneksi ei sentään ollut lapsia.
Kävin muutaman kerran terapiassa, mutta en saanut siitä mitään irti, koska terapeutti halusi puhua koko ajan vain tunteista, kun itseäni kiinnosti pelkästään se, miten pärjään jatkossa taloudellisesti. Sanoinkin terapeutille, että anna mieluummin miljoona tähän käteen, niin jatkan elämääni huolettomana eteenpäin.
Kyllä minä toki eksääni itkin, ei siinä mitään. Muistin ne hyvät yhteiset vuodet ja hetket. En olisi eronnut, jollei eksä olisi tehnyt aloitetta. Toisaalta hän oli erossa kuitenkin niin inhottava, että vuosikymmenten avioliitto tuntui välillä olleen pelkkää valhetta alusta loppuun. En kuitenkaan jäänyt niihin tunteisiin vellomaan. Kaipuuta ja asian ajoittaista märehtimistä kesti puolisen vuotta, ja sitten se oli ohi.
Ja se talous. Kaikki meni tasan niin päin seinää, kuin erossa heti ilmenikin. Nykyisin olen Kelan vakioasiakas eli elän työmarkkinatuella ja toimeentulotuella. Töihin en enää tunnu kelpaavan, eikä se taloudellisesti kannattaisikaan, sillä velkoja on. En kuitenkaan taida vaivautua kokeilemaan itsemurhaa toistamiseen, sillä elämäni on nyt jotakuinkin stabiilia vaikkakin köyhää. Lottoa pelaan viikottain, sillä eihän sitä koskaan tiedä. Miljoona euroa, ja voisin herätä jälleen eloon – ja ehkä etsiä uuden rakkaudenkin.
Kommentit
Tunnepuolesta selvisin kyllä, sillä omatkin tunteeni olivat jo jossain määrin laimenneet, mutta talouden romahtamisesta en. Eli yritin itsemurhaa ja jäin ihmeen kaupalla henkiin. Onneksi ei sentään ollut lapsia.
Kävin muutaman kerran terapiassa, mutta en saanut siitä mitään irti, koska terapeutti halusi puhua koko ajan vain tunteista, kun itseäni kiinnosti pelkästään se, miten pärjään jatkossa taloudellisesti. Sanoinkin terapeutille, että anna mieluummin miljoona tähän käteen, niin jatkan elämääni huolettomana eteenpäin.
Kyllä minä toki eksääni itkin, ei siinä mitään. Muistin ne hyvät yhteiset vuodet ja hetket. En olisi eronnut, jollei eksä olisi tehnyt aloitetta. Toisaalta hän oli erossa kuitenkin niin inhottava, että vuosikymmenten avioliitto tuntui välillä olleen pelkkää valhetta alusta loppuun. En kuitenkaan jäänyt niihin tunteisiin vellomaan. Kaipuuta ja asian ajoittaista märehtimistä kesti puolisen vuotta, ja sitten se oli ohi.
Ja se talous. Kaikki meni tasan niin päin seinää, kuin erossa heti ilmenikin. Nykyisin olen Kelan vakioasiakas eli elän työmarkkinatuella ja toimeentulotuella. Töihin en enää tunnu kelpaavan, eikä se taloudellisesti kannattaisikaan, sillä velkoja on. En kuitenkaan taida vaivautua kokeilemaan itsemurhaa toistamiseen, sillä elämäni on nyt jotakuinkin stabiilia vaikkakin köyhää. Lottoa pelaan viikottain, sillä eihän sitä koskaan tiedä. Miljoona euroa, ja voisin herätä jälleen eloon – ja ehkä etsiä uuden rakkaudenkin.