Eron jälkeen

Erostani on kulunut puolitoista kuukatta. Mitä minulle kuuluu nyt?

Luulen, ettei eroihin ikinä totu, vaikka niitä onkin tullut koettua jonkin verran. Jotkut voivat ajatella, että ”osaan” erota helposti ja jatkaa eteenpäin tuosta noin vain, kun se on minulle niin tuttua. Tuollainen on loukkaavaa, koska olen panostanut jokaiseen suhteeseeni paljon, antanut itsestäni ja tunteitani toisen huomiin. Kun sellainen suhde päättyy, sattuu se tosi paljon, vaikka ero olisikin helpotus.

Eron jälkeen katkeruuden, vihan ja pettymyksen tunteet ovat tavallisia. Ja niitä olenkin tuntenut paljon.

Eivät erot ikinä ole mitään arkipäivää ja helposti ohitettavissa. Olen eronnut elämässäni useamman kerran kuin jotkut toiset, mutta jokainen eroni on ollut vaikea, jokin toisella tavalla kuin toinen, mutta aina ne ovat vieneet osan minusta mennessään. Olen rikkoutunut, ja eheytynyt jälleen; mutta tuloksena on aina eri ihminen kuin ennen eroa ja suhdetta.

Olen ollut tänä kesänä ärtynyt ja miettinyt, miksi koko viime vuosi meni niin kuin meni, vaikka jossittelu onkin turhaa. Pyrin, kuten aina, tekemään asiat niin hyvin kuin voin ja sen hetkisen tunteen ja fiiliksen mukaan. Ei sitä mitenkään muuten voikaan elää.

Eron jälkeen katkeruuden, vihan ja pettymyksen tunteet ovat tavallisia. Ja niitä olenkin tuntenut paljon. Suurin tunne on ollut ehkä pettymys. Ehkä ennen kaikkea petyin omiin odotuksiini. Suhteessa on kaksi ihmistä, ja en voi tehdä muuta kuin oman osani. Pettymyksen tunteet kohdentuvat varsinkin odotusteni murskautumiseen ja niiden epärealistisuuteen.

Opin, että olen vahvempi kuin luulinkaan. Opin arvostamaan ja rakastamaan itseäni.

Kasvoin kesän aikana todella paljon. Opin tuntemaan itseni paremmin kuin aikaisemmin tunsin. Opin, että kestän vastoinkäymisiä yllättävän hyvin. Opin, että olen vahvempi kuin luulinkaan. Opin arvostamaan ja rakastamaan itseäni. Pidän itseäni arvokkaana ja tärkeänä ihmisenä. Siksi en anna itseäni kohdeltavan huonosti tai en elä sellaista elämää, josta en nauti. Sellaiseen ei kannata omaa arvokasta aikaansa käyttää.

Selvisin kesästä ja sen tuomista pettymyksistä omasta mielestäni kiitettävästi. Vaikka niitä eläessä luulin, että varmasti en jaksa, jaksoin silti. Yksi tärkeä asia –tärkein kaikista– oli, että lähennyin lasteni kanssa ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Ymmärsin, että heissä minulla on vahvuus. Äiti-identiteettini kasvoi ja muuttui, ja arvostan tuota identiteettiä.

Selvisin kesästä ja sen tuomista pettymyksistä todella hyvin. Vaikka niitä eläessä luulin, että varmasti en jaksa, jaksoin silti.

Se on tuonut kuitenkin myös vaikeita tunteita, koska lapseni eivät ole luonani koko ajan. Olen joutunut uudelleen opettelemaan olemaan yksin – olemaan eroäiti. Ymmärtämään, etten voi olla heidän kanssaan koko aikaa. Elämääni värittävät ja määrittävät paljolti eron tuskat ja yksinäisyyden tunteet, mutta myös onnistumiset ja vahvaksi kasvaminen. Tällaiseksi elämäni on muodostunut.

Minä olen yksin. Sen opettelu on ollut tuskallista.

Minä olen yksin. Sen opettelu on ollut tuskallista, vaikka ennen parisuhdettani nautin yksin olosta ja itseeni panostamisesta. Pyrin pääsemaan tuohon fiilikseen takaisin. Ja kun pääsen, tiedän, että olen vahvempi kuin ikinä aiemmin olen ollut.

Siksi sanon, että ero on aina kriisi, mutta mahdollisuus aina myös uuteen. Ero opettaa varsinkin itsestä aivan uusia asioita.

Siksi en kadu mitään. Vaan astelen eteenpäin vahvempana kuin koskaan.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter