Jättäjän eron jälkeinen syyllisyys voi olla suunnaton – Miten päästä syyllisyydestä eroon?
Eronneella ja varsinkin ns. jättäjällä on usein valtava syyllisyyden taakka sisällään kannettavanaan.
Usein ns. jättäjä kokee valtavaa syyllisyyttä eron jälkeen. Miksi ja miten tästä voisi päästä eteenpäin?
Erosyyllisyys johtuu suurelta osin siitä, että eroon liittyy negatiivisia mielikuvia ja se koetaan epäonnistumisena. Koska yhteiskunnassamme elää voimakas monogamian (eli yksiavioisuuden) ihanne, parisuhteeseen mennään ajatuksella, että tässä ollaan kunnes kuollaan. Siksi eropäätöksen tekemiseen voi mennä vuosia, koska ei halua antaa periksi. No kukapa haluaisi epäonnistua?
Epäonnistumisen lisäksi jättäjä kokee syyllisyyttä siitä, että on satuttanut toista. Se, että näkee toisen kärsivän, on kamala tunne. Olen kokenut sen. Olen nähnyt, miten toinen menee rikki siitä, kun olen halunnut erota. Se, ketä on rakastanut ja ehkä rakastaa edelleen, kärsii, koska SINÄ olet hänet jättänyt. Se aiheuttaa valtavaa syyllisyyttä.
Syyllinen eroaja voi sanoa, että on tehnyt väärin, vaikka ei muuta voinut. Näistä sanoista näkyy selvästi, että hän syyttää itseään jostain pahasta teosta. Ero on paha ja väärä teko. Tällaisten ajatusten kanssa on valtavan vaikea elää, ja joskus jättäjä palaakin jätetyn luokse, koska ei kestä itseään. Hän voi kokea, että palaamalla korjaa kaiken, vaikka todellisuudessa näin satuttaa toista sekä itseään entistä enemmän.
Vaikka muutoshalu voi lähteä jommastakummasta, molemmat ovat silti yhtä vastuullisia. Jos toinen ei ole valmis keskustelemaan ja kuulemaan toisen tarpeita, on hän myös syyllinen eroon.
Jättäjä ei usein näe tai tunnista sitä, että parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Molemmat ovat vastuussa suhteesta. Jättäjä on voinut vuosia yrittää puhua toiveistaan, haluistaan tai tarpeistaan, pyytänyt toista keskustelemaan siitä, miten suhde voisi muuttua niin, että molemmat voivat hyvin. Vaikka muutoshalu voi lähteä jommastakummasta, molemmat ovat silti yhtä vastuullisia. Jos toinen ei ole valmis keskustelemaan ja kuulemaan toisen tarpeita, on hän myös syyllinen eroon.
Tätä jättäjä ei usein ymmärrä ja kokee valtavaa syyllisyyttä teostaan.
On hyvä tiedostaa, ettei eroa tarvitse kokea epäonnistumisena tai vääränä tekona. Joskus ero kuuluu elämään. Joskus se on parempi vaihtoehto kaikille, jopa lapsille. Lapset voivat hyvin, jos vanhemmat voivat hyvin. Jos erotoiveinen ei lähde suhteesta siksi, että pelkää lasten siitä kärsivän, hän tekee itseasiassa lisää hallaa lapsilleen. Hän opettaa heille, että parisuhteessa on pysyttävä oli mikä oli unohtaen omat toiveet, tarpeet ja hyvinvoinnin.
Se on tuskin se opetus, jonka haluamme lapsillemme opettaa? Liian helposti ei kannata luovuttaa, mutta huonosti voiva parisuhde on vahingollisempi kuin hyvinvoivat eronneet.
Lue myös: Voinko eronneena antaa lapsilleni hyvän parisuhdemallin?
Kymmenen ajatusta erosyyllisyyden käsittelyyn
- Tiedosta mistä kaikesta kannat erossasi syyllisyyttä.
- Tiedosta, miten olet hyvitellyt, selitellyt tai puolustellut itseäsi.
- Tunnista, missä olet tehnyt väärin ja onko jotain, mitä sinun pitää vielä pyytää anteeksi.
- Hyväksy, että myös sinuun voi pettyä.
- Opettele olemaan tavallinen ihminen, joka on yksi muiden joukossa. Ei parempi, ei huonompi.
- Usko, että sinun ei ole pakko olla parisuhteessa, jota et halua. Myös puolisosi ansaitsee ihmisen, joka välittää hänestä aidosti.
- Arvosta omia valintojasi ja seiso niiden takana.
- Et eroa lapsistasi, vaikka et halua olla heidän äitinsä/isänsä kanssa yhdessä. Lapset eivät traumatisoidu erosta, kun vanhemmat käyttäytyvät asiallisesti eivätkä osallista lapsia eroon.
- Anna itsellesi anteeksi.
- Tiedosta, ettet sinä eikä kukaan muukaan ole täydellinen. Ihminen tekee virheitä ja ihminen on vajavainen. Kaikesta kannattaa ottaa opiksi ja pyrkiä parempaan.
Lähde: Eronkeskellä.fi
Lue myös:
Erosuru vie aikaa
Ei erosta tarvitsekaan selvitä helposti
Ero on aina kriisi, mutta mahdollisuus myös uuteen
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Terveisin, Helka
Kommentit
Meillä ero tuli siksi, että toinen halusi lapsen ja perheen ja toinen ei voinut sellaista antaa. Toinen olisi ollut ihan valmis jatkamaan suhdetta ilman lasta, sillä puoliso riitti ja oli rakas. Mutta toiselle se ei riittänyt. Hän alkoi etääntyä ja suhtautua välttelevästi ja välinpitämättömästi. Väkisinkin suhde sitten kuolee lopulta pois, kun toinen ei enää ole siinä mukana. Tässä tilanteessa en oikein osaa nähdä miten syy on molempien? Toki voi sitten syyttää toista siitä, että miksi et kyennyt saamaan lasta, syy on myös sinun. Mutta sellainen olisi mielestäni jo melkoisen julmaa.
Kommentit
Itse en pidä tuosta, että sanotaan ettö ero on aina kahden syy. Se ei aina ole. Parisuhde voi olla onnellinen ja siinä ei välttämättä ole mitään ns vikaa. PArisuhteessa on aina kaksi ja suhteeseen tarvitaan aina vähintään kaksi, mutta ERO voi olla myös YHDESTÄ johtuva. Joskus voi oman elämän oma kriisi aiheuttaa sen, että lähtee/haluaa erota tmv. Eron haluaminen voi olla oire siihen, että kipuillaan jollakin muulla elämän osa-alueella. Aina ei suhteessa eikä siinä kumppanissa ole mitään vikaa eikä hän olisi voinut tehdä mitään toisin, suhteen toinen osapuoli vaan haluaa erota. Itse olen muutamia vastaavia tilanteita seurannut. Niissä tämä jättäjä on sanonut, että puoliso on ollut hyvä eikä mitään hän olisi voinut tehdä toisin. Tälle jättäjälle on vaan tullut elämässään kriisi ja hän on sen ratkaissut erolla. Siksi minusta on myös väärin sanoa, että aina ero johtuu kahdesta henkilöstä. Se on minusta julmaa niitä kohtaan, jotka ovat ns sivusta kärsijiä toisen osapuolen ratkaisuille. Tiedän myös parisuhteita, joissa kaikki on ollut hyvin (tämän on sanonut molemmat osapuolet eron jälkeen). Kuitenkin pitkä parisuhde on johtanut siihen, että toinen osapuoli on ”sortunut” toisen syliin, ehkä vaan siksi, että on mennyt sekaisin ihailusta tmv. Nämä tapahtumat johtivat sitten eroon. Kuitenkaan tämä pettäjä ei syyllistä toista siitä, että suhteessa tai puolisossa olisi jotain ”vikaa”, vaan hän teki väärän ratkaisun ja se johti eroon. Eropäätös on ollut sitten tämän petetyn. Elämä ei ole niin mustavalkoista, kaikkea tapahtuu ja kenenkään ei tarvitse siitä lopputomiin itseään soimata. Kuitenkaan ei ole oikein syyttää aina kahta, kun joskus syy on vain yhden.
Se, mitä psykologiatiede on tutkinut, ei valitettavasti tue väitteittäsi. Niin mukavaa kuin olisikin voida ulkoistaa eron syy pois parisuhteesta. Varmasti voi olla huonoa tuuria esim. ajoituksessa siinä, että uusi lämmin ihminen ilmaantuu juuri silloin, kun toinen suhteen osapuoli kriiseilee omiaan, mihin ei saa tarvitsemansa tilaa tai tukea kotoa.
Meillä ero tuli siksi, että toinen halusi lapsen ja perheen ja toinen ei voinut sellaista antaa. Toinen olisi ollut ihan valmis jatkamaan suhdetta ilman lasta, sillä puoliso riitti ja oli rakas. Mutta toiselle se ei riittänyt. Hän alkoi etääntyä ja suhtautua välttelevästi ja välinpitämättömästi. Väkisinkin suhde sitten kuolee lopulta pois, kun toinen ei enää ole siinä mukana. Tässä tilanteessa en oikein osaa nähdä miten syy on molempien? Toki voi sitten syyttää toista siitä, että miksi et kyennyt saamaan lasta, syy on myös sinun. Mutta sellainen olisi mielestäni jo melkoisen julmaa.