”Tekis mieli soittaa ja pilata sun elämä, sä pilasit mun elämän”

Kun kuulin nämä otsikon sanat Elastisen kappaleessa (olen niitä hieman muokannut otsikkoani varten), kulki minun lävitseni kylmät väreet. Koska hän laulaa tässä eroaiheisessa laulussaan JUURI NIISTÄ tunteista, jotka saavat ihmisen kostamaan. Vihaamaan, vieraannuttamaan ja olemaan ilkeitä ekskumppanilleen. Koska on niin kiinni vihassa ja kaunassa. Juuri se viha, kauna ja pelko saa meidät tekemään rumia tekoja.

Kysyin eroseminaarikouluttajaltani Mariannalta, mikä saa ihmiset vieraannuttamaan, koska jokaisen on PAKKO tajuta, miten paljon he satuttavat teoillaan lapsiaan. Marianna vastasi jotenkin näin: eron eriaikaisuus saa meissä aikaan sen, että käsittelemme eron tuomia tunteitakin eri aikaan. Kun toinen on saattanut suunnitella eroa vuosia, etsinyt uuden kodin, uuden työn, ehkä uuden elämän, niin toiselle eroilmoitus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Eilen on elänyt perheessä ja tänään minun pitäisi olla erovanhempi.

Silloin on vaikea olla se hyvä erovanhempi ja harrastaa yhteistyövanhemmuutta. Eilen on elänyt perheessä ja tänään minun pitäisi olla erovanhempi. Eihän se vain mene niin. Toiselta on lähtenyt matto jalkojen alta ja liitto rikkoutunut hetkessä. Mihin silloin takertuu? Lapseen. Pitää hänestä kiinni kynsin hampain, koska ei ole enää ketään muuta, ja pelkää, että lapsikin viedään. Se viimeinen, joka minulla on.

Eron jälkeinen #yhteistyövanhemmuus voi kuulostaa utopialta sille, jolle on pudotettu juuri eropommi. Ei ole osannut yhtään odottaa eroa. Ja siinä pitäisi yhtäkkiä olla hyvä #erovanhempi
Eron eriaikaisuus on se joka tuottaa ne isoimmat ongelmat.#eroseminaari #erolapsi

— Helka Belt (@Etaaiti) November 11, 2019

Vieraannuttaja on kuin lapsi. Häneltä on viety jotain rakasta ja hän on humpsahtanut täysin vieraaseen kulttuuriin, elinympäristöön. Ainut tuttu hänelle on tuo lapsi. Siksi hän ei halua luopua tästä.

Meillä on valinta: soittaisin, ja haluaisin pilata sun elämän. Mutta pilaanko?

En puolustele vieraannuttamista. Mutta jotain mekanismeja ja tunteita niiden takana on pakko ymmärtää, jotta voisi edes käsitellä sellaista, että vieraannuttamista tapahtuu. Siksi tämä Elastisen biisi kolahti minuun kuin metrinen leka. Hän laulaa juuri niistä tunteista, joita voimme käydä eron jälkeen läpi. Niitä vihan ja katkeruuden tunteita. Ja kuten hän laulaa, meillä on valinta: soittaisin, ja haluaisin pilata sun elämän. Mutta pilaanko? Vieraannutanko lapsen? Yritänkö kostaa, tehdä toisen elämän mahdollisimman vaikeaksi, pilata eksän uudet seurustelukuviot? Vai annanko toisen elää omaa elämäänsä, vaikka kuinka vituttaisi, että toisella näyttää menevän helpommin?

Tämä ei toki ole varmasti ainoa syy, miksi vieraannuttamista tapahtuu. Varsinkin, jos vieraannuttaja on se ns. eropäätöksen tekijä. Ja ilmiön ymmärtäminen on eri asia kuin sen hyväksyminen. Jotta kukaan voisi puuttua vieraannuttamiseen ja yrittää auttaa vieraannuttajaakin näkemään tekemänsä asiat oikeassa valossa, on osattava kuitenkin pureutua ilmiön takana oleviin perusrakenteisiin.

Olen kirjoittanut blogissani ja kirjassani paljon vieraannuttamisesta. Ei ole kenellekään epäselvää, että se on kaikkein haitallisinta lapselle, koko lapsen elämälle. Siksi on äärimmäisen tärkeää koettaa auttaa erovanhempia eron tuskan hetkellä: kun kuitenkin tärkeä asia, joka merkitsee, on lasten tulevaisuus. Millaisen aikuisuuden he saaavat? Auttamalla vanhempia annamme lapsille turvatun tulevaisuuden.

Lue myös:
En ole enää edes etä-äiti
En ole nähnyt lastani yli 7 vuoteen
Saako pettäjälle kostaa vieraannuttamalla?

Terveisin, Helka

Facebook // Instagram