Etä-Äiti

Eroperheen lapsen kevätjuhla – mahtuvatko molemmat vanhemmat samaan juhlasaliin?

Teksti: Helka Belt

Eipä ole päiväkotien ja koulujen kevät- ja muut juhlat aina ihan yksinkertainen juttu eroperheessä. Vuosittain jokaisen juhlan jälkeen moni erovanhempi nieleskelee kotona kyyneleitään. Tänä vuonna ei ollut minun vuoroni mennä. 

”Sopimuksessa luki, että menen joka toinen vuosi, koska muuten se menisi riitelyksi”

Näin sanoi minulle eräs eroperheen isä. Todellakin, he olivat lastenvalvojalla tehneet yksityiskohtaisen sopimuksen, kumpi osallistuu kevätjuhliin parillisina vuosina ja saman vuoden joulujuhlaan osallistuisi toinen. Parittomina vuosina menisi toisin päin.

Samassa tilassa oleminen eks-kumppanin kanssa voi olla monelle liikaa. Joten on jouduttu sopimaan, miten nämä juhlatilanteet hoidetaan. Joskus juhlat tuntuvatkin eroperheessä isoilta möröiltä, jotka on pakko vain jotenkin saada hoidettua ilman katastrofia.

Isä on kaksi ensimmäistä tuntia rippijuhlassa ja poistuu sitten paikalta, ja sen jälkeen saapuu äiti paikalle.

Sitten on ripari- ja ylioppilasjuhlat, jotka ovat kertaluonteisia. Kuka menee, kumpi järjestää, kuka joutuu jäämään pois oman lapsen tärkeistä juhlista? Eräs äiti kertoi minulle, että heidän sopimuksessaan lukee: Isä on kaksi ensimmäistä tuntia rippijuhlassa ja poistuu sitten paikalta, ja sen jälkeen saapuu äiti paikalle. Juhla järjestetään puolueettomalla maaperällä. Ajat on kirjattu sopimukseen niin tarkkaan, ettei kasvokkain joutumista tapahdu missään vaiheessa.

Kyllä, tämä on ihan arkipäivää monessa eroperheessä.

Erolapselle juhlat voivat olla todella vaikeita päiviä

Minun omiin kevätjuhliini ei isä saapunut koskaan. Ei kertaakaan. Se ei vain käytännössä olisi ollut mahdollista. Hän ja äitini eivät puhuneet keskenään koskaan eronsa jälkeen; sellaista muistikuvaa minulla ei ainakaan ole, että olisivat. Samassa tilassa heidän näkemisensä olisi ollut yhtä utopistista kuin ufon näkeminen.

Voin kertoa, ettei tämä ole lapselle kovinkaan kiva tilanne. Tärkeät elämän kohokohdat jäävät toiselta rakkaalta vanhemmalta näkemättä. Lapsi kaipaa molempia vanhempiaan tällaisiin tilaisuuksiin, sen voin sanoa. Hän haluaa jakaa elämänsä huippukohdat kummankin kanssa.

Mieti tätä, erovanhempi.

Onko se riitely ja kaunan kantaminen niin paljon tärkeämpää kuin oman lapsen toiveet, tarpeet, tunteet ja toivomukset?

Pahinta on, jos erolapsi joutuu välikäteen ja suunnittelee itse omat juhlapäivänsä niin, etteivät vanhemmat pääse riitelemään tai edes kosketuksiin toistensa kanssa.

Siitä on juhlatunnelma kaukana.

Yhteinen vanhemmuus jatkuu eron jälkeen

Lapsiperheiden erossa vanhemmuus ei lopu mihinkään. Lapsi on edelleen yhteinen lapsi.

Koetetaan me kaikki erovanhemmat muistaa tämä, eikö niin? Lapsi tarvitsee MOLEMPIA vanhempiaan. Juhlitaan yhdessä rakkaita lapsiamme. Tiedän, että tämä on jokaisen lapsen toive, ihan varmasti.

Kieltämättä tilanne voi olla hieman kiusallinen, mutta kyllä aikuinen kiusallisuuden kestää. 

Minun poikani kevätjuhlaa juhlittiin juuri. Isä ei päässyt menonsa takia paikalle, mutta olemme aiemmin olleet yhdessä lapsemme juhlissa. Kieltämättä tilanne voi olla hieman kiusallinen, varsinkin, jos uudetkin kumppanit ovat mukana, mutta kyllä aikuinen kiusallisuuden kestää. 

Tässä on lapselle tärkeästä juhlasta kysymys. Ei vanhempien keskinäisestä kinastelusta.

Lue myös: Hyvä erovanhemmuus lapsen näkökulmasta

Ihanaa kesää, toivottaa Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 

Lue myös

X