”Erosin raskaana ollessani, koska minua petettiin – Synnytyksen jälkeen lapsen isä halusi viedä vauvani”

Annan tarina on hurja, ja se meinasi päättyä etä-äitiyteen. Anna halusi kuitenkin toisin.

Annan ja Samin liitto oli alusta asti vaikea. Sami teki paljon töitä, matkusteli ulkomaita myöten ja oli kotona aina väsynyt. Kun hänellä oli hyvä päivä, Annasta kuitenkin tuntui, että kaikki järjestyisi. Raskaus oli molemmille toivottu.

Olikin järkytys kuulla, että Samin ”ulkomaan matkat” tarkoittivatkin sitä, että hänellä oli ollut koko tämän ajan toinen avovaimo toisella paikkakunnalla. Anna halusi välittömästi erota. Hänelle pettäminen oli punainen vaate: anteeksi hän ei voinut antaa, vaikka kuinka olisi halunnutkin. Hän kuitenkin toivoi, että Sami haluaisi olla osa lapsensa elämää, edes myöhemmin.

Anna hankki itselleen pienen kaksion omalta paikkakunnaltaan. Sitä hän ei tiennyt, minne Sami muutti, ehkä sinne toisen avokkinsa luokse, kuka tiesi. Anna halusi keskittyä vain kasvavaan vatsaansa, vauvatarvikehankintoihin ja omaan hyvinvointiinsa. Raskaus eteni hyvin ja keskittymällä siihen hän kesti jotenkuten erosurunsa.

Miehen”ulkomaan matkat” tarkoittivatkin sitä, että hänellä oli ollut koko tämän ajan toinen avovaimo toisella paikkakunnalla.

Synnytykseen hän otti mukaan siskonsa. Sami ei ollut käynyt katsomassa häntä kertaakaan raskauden aikana. Aiemmin hän oli saanut kuulla, että Samin toisella naisella oli kuukausi aiemmin myös syntynyt vauva. Anna ei voinut olla pettymättä ja ahdistumatta: toinen nainen rakensi nyt sitä perhettä ja tulevaisuutta Samin kanssa, jonka hän oli toivonut saavansa. Synnytyksen aikana kivun ja surun kyyneleet sekoittuivat toisiinsa.

Lue myös: Miksi eksän uusi kumppani aiheuttaa meissä mustasukkaisuutta?

Uuden järkytyksen Sami sai Annalle aikaiseksi, kun hän tuli synnytyksen jälkeen viimeinkin katsomaan Annaa ja uutta vauvaansa. Hän sanoi, että halusi vauvan luokseen. Olihan hänellä perhe, kumppani auttamassa, iso omakotitalo ja talous turvattu. Anna joutui suunniltaan ja puhkesi järkyttyneeseen itkuun. Samin mielestä tämä tunteenpurkaus osoitti sen, että Anna oli tasapainoton: miten hän voisi hoitaa vauvaa yksin tuossa tilassa?

Anna tunsi elävänsä keskellä huonoa elokuvaa. Miten tällainen voi olla edes totta? Mitä väärää hän oli tehnyt ansaitakseen kaiken tämän? Kaikki unelmat, joita hänellä oli ollut, tuntuivat nyt typeriltä. Ainoa asia, joka auttoi häntä jaksamaan, oli hänen vauvansa, täydellinen pieni poika. Anna valvoi öitä imettäen ja miettien, miten tilanteesta selvittäisiin. Hän toivoi, että Sami olisi mukana poikansa elämässä, mutta ei sitä, että vauva vietäisiin kokonaan häneltä pois. Hän koetti vedota siihen, että vauvalle tärkeää oli äidin läsnäolo, imetys ja turva. Sami ei tuntunut kuuntelevan.

Ota vauva uuteen perheeseesi kuukaudeksi. Jos mies tämän jälkeen haluaisi vielä vauvan huoltajuuden, Anna suostuisi siihen.

Lopulta Anna keksi suunnitelman. Se tuntui uhkarohkealta, mutta hän ei keksinyt enää muutakaan. Jatkuva riitely Samin kanssa samaan aikaan, kun hän koetti hoitaa vastasyntynyttä vauvaa, olivat uuvuttaneet hänet. Hän ei jaksaisi enää. Vaikka häntä oli neuvottu lastenvalvojan luona olemaan luovuttamatta, äidin oikeudet tässä tilanteessa kun varmasti olisivat vahvat, hän ei jaksaisi huoltajuustaistelua Samin kanssa. Oli oltava toinen vaihtoehto.

Hän ehdotti Samille seuraavaa: ota vauva perheesi luokse kuukaudeksi. Anna kävisi imettämässä vauvaa, mutta ei muuten sekaantuisi heidän elämäänsä. Jos Sami tämän jälkeen haluaisi vielä vauvan lähihuoltajuuden, Anna suostuisi siihen.  Siinä tapauksessa heidän tulisi tehdä tarkka huoltajuus- ja tapaamissopimus, joka antaisi Annalle oikeuden nähdä lastansa säännöllisesti. Olihan totta, että Samin luona oli toinenkin aikuinen hoitamassa vauvaa ja paremmat taloudelliset edellytykset hoitaa uutta tulokasta. Ehkä niin sitten olisi parempi. Myöhemmin Anna on ymmärtänyt olleensa hormonihumalassa, epätoivoinen ja alakuloinen, mutta hän ei keksinyt mitään parempaakaan tuossa tilanteessa.

Kun vauva kuukauden ikäisenä ”muutti” Samin luokse, kaikki muuttui. Toinen nainen ei ilmeisesti sietänytkään sitä, että toisen vauva tuli hänen kotiinsa. Hän puolestaan jätti Samin. Heille tuli riitaa yhteisestä talosta. Samaan aikaan, kun he riitelivät yhteisen lapsensa huoltajuudesta, ilmoitti Sami Annalle, ettei jaksaisi hoitaa vauvaa samaan aikaan, kun oli keskellä eroriitaa.

Vauvan Samin luona vierailu oli kestänyt viikon. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, Anna ja poika asuvat yhdessä ja Sami näkee lastansa joka toinen viikonloppu. Anna puhuu lähellä olleesta etä-äitiydestään yllättävän rauhallisesti. Ehkä oli hyväkin, että synnytyksen jälkeiset hormonit ovat sumentaneet hänen muistikuviaan tuosta painajaismaisesta ajasta. Niin huonosti tilanteessa olisi voinut käydä. Annan tarina kuulostaa uskomattomalta, mutta hän sanoo aina koettaneesa ajatella lapsen parasta, mikä olisi se, että tämän elämässä olisi molemmat vanhemmat.

Uuteen suhteeseen Anna ei uskalla vielä lähteä. Vanhat arvet ovat vielä läsnä. Eron käsittely on alkanut vasta nyt, kun vauva-aika on ohitse ja lapsen hoitaminen on vähän helpottanut.  Anna ei ymmärrä Samin ratkaisuja, mutta on luovuttanut sen suhteen, että saisi koskaan selitystä sille, miksi kävi kuin kävi. Toisen naisen lasta Sami näkee harvoin.

Lue myös: Eron käsittely viivästyi vauvan tulon vuoksi, mutta jouduin käsittelemään sen kipeällä tavalla myöhemmin

Kerroin Annan tarinan hänen kertomansa mukaan. Nimet on vaihdettu.

Lue myös:
Vieraannuttaminen lapsen näkökulmasta: suuret traumat seurasivat aikuisikään
Anne vammautui synnytystensä vuoksi ja on nyt etä-äiti
Isän tarina: lapseni kaapattiin ulkomaille

Terveisin, Helka