Kun me ei olla enää me – Helvetti kun sattuu

Kun me ei olla enää me. Kun olit ennen tuttu, rakas, paras ystävä, turvallinen, rakasteltiin, nukuin sun vieressä. Jaettiin kaikki. Ja nyt olet ihan vieras. Tunnen kasvosi, mutta en enää katsetta tutuksi voi sanoa.

Helvetti kun sattuu.

Jos suruni olisi maisema, se olisi harmaa, usvainen suo, jossa hiljainen surullinen musiikki soisi. Mistä musiikki tulee, sitä en tiedä.

Itkettää. Sisällä on niin kipeä kohta, että tunnun tukehtuvani.

Tukehdunkin.

Kaon sylkeä suustani. Olen ihan varma, että tukehdun.

Mutta saisinko surra, itkeä, saako sattua? Mitäs lähdit. Jätit toisen pulaan. Toinen itkee. Sattuu toisen satuttaminen.

Ei ole enää perhettä. Ei lapsella arkea. Meni pois, meni pois.

Jos suruni olisi musiikkia, olisi se hiljainen viulu. Katkennut kieli. Surullinen sävelmä keskellä järveä. Ei sitä kukaan kuulisi.

Munko syytä, munko. Olisiko pitänyt jäädä, olisiko pitänyt, olisiko, olisiko.. Lapsi itkee. Älä mee.

Ties monesko ilta itkenein silmin. Kietoutuneena peittoon, pää tyynyllä, tyyny märkänä kyynelistä. Ei jaksa nousta, ei jaksa edes ajatella nousemista. Olisipa hän täällä, olisipa hän täällä.

Jos suruni olisi talo, se olisi ränsistynyt metsälato, vailla asujaa, hirret mädäntyneet. Ihmisiä talon sisällä ei vuosiin. Unohdettu.

Olisiko pitänyt.

Yhtenä iltana huomaa, että jaksaakin nousta. Jaksaa laittaa teeveden kiehumaan. Jaksaa katsoa ulos. Silmät etsivät tutulta kotikadulta häntä. Ei hän tule. Ei hän tule. Varjonsa näkyy vielä tiellä. Me ei olla enää me. Kerran hän juoksi tuota katua kohti syliäni, rakastunein silmin. Enää ei ole edes valokuvia.

Silmät katsovat toista. Nyt minä olen yksin. Kadulle ei tule ketään. Ei vaikka kuinka tujottaisi. Silmät sumenevat.

Jos suruni olisi iho, se olisi hauras, kuulas, kuiva ja unohdettu.

Eräänä aamuna nousen ja tuskaa ei enää ole. Haikeus. Kauneus.

Suru.

Jos suruni olisi..

************************

Jos suruni olisi -lauseet on otettu eroseminaarikoulutuksen suruosuudesta. Koulutuksen on laatinut Marianna Stolbow

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Helka Belt /Etä-äiti-blogi (@belthelka) jakama julkaisu Helmi 5, 2020 kello 9.42 PST