Esikoiseni kärsi vuoroviikkoasumisesta – Yksi syy, miksi minusta tuli etä-äiti

Olen saanut blogiini paljon kommentteja, joissa minun sanotaan puolustavan vuoroasumista lapselle parhaana vaihtoehtona. Ja nuorimmaisen kohdalla olemmekin kokeneet, että se on hänelle paras ratkaisu.

Silti pidän jokseenkin kummallisena ajatuksena, että olisin vuoroviikkoisuuden puolestapuhuja. Olen jo aiemminkin kertonut, että minulla on kaksi erilaista kokemusta vuoroviikkoisesta järjestelystä. Eikä tämä ole mitenkään yllättävää, koska lapsiakin on kaksi.

Tapahtui se huonoin vuoroviikkoasumisen kokemus –  tuntui, ettei ole yhtään kotia.

Esikoiseni kohdalla kokemus vuoroasumisesta on huono. Hänellä oli tavarat aina hukassa ja välillä taisi olla hukassa koko poika. Hänelle tapahtui se huonoin vuoroviikkoasumisen kokemus –  tuntui, ettei ole yhtään kotia. Hänelle oli vaikea kulkea kahden kodin väliä, käydä koulua kauemmasta kodista käsin ja koettaa pitää tavaroita järjestyksessä. 

Tämän takia päädyimme ratkaisuun, ettei hänelle ole hyväksi asua kahdessa kodissa, ja minusta tuli etä-äiti. Tämä on tietenkin hyvin karrikoidusti sanottu, mutta joka tapauksessa oli päätettävä, että hän asuu vain yhdessä kodissa –  ja isän koti oli hänelle silloin parempi vaihtoehto. Jos olisin vuoroasumisen äänitorvi, olisin kieltäytynyt tästä ja jatkanut vuoroasumisjärjestelyä.

”Oli kamat hukassa ihan koko ajan. Ahdisti.”

Kysyin häneltä nyt monen vuoden jälkeen, miten hän koki sen ajan, kun asui luonani vuoroviikkoisesti. ”Oli kamat hukassa ihan koko ajan. Ahdisti.” Toisaalta hän sanoo, että oli kiva nähdä molempia vanhempia yhtä paljon ja noina aikoina minä tunnuin hänelle läheisemmälle kuin nyt. Eli hänellä vuoroviikkoisuus ei toiminut käytännön järjestelyjen sekaisuuden takia –  ei siksi, että hän olisi halunnut olla toisen luona enemmän kuin toisen.

Kokemukseni on osoitttanut, että lasta tulee kohdella yksilönä. Siksi en ole minkään asumisjärjestelyn puolestapuhuja. Jos jonkun puolesta täytyy puhua, on se lapsen yksilöllisyys ja herkkyys ymmärtää heidän erilaisuuttaan.

Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen käytännön järjestelyt
Esikoiseni oikeus parhaaseen mahdolliseen kotiin toteutui isän luona

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter