Etä-Äiti

Tilinpäätös ja haikeutta

Teksti: Helka Belt
Blogini loppu häämöttää.

En odottanut, että blogin lopettaminen herättäisi näin paljon tunteita. No, ehkä eroasiantuntijana olisi pitänyt odottaa.

Erohan se on tämäkin. Jonkin ison ja merkityksellisen asian loppuminen elämässä vavisuttaa aina. Blogini on ollut äärimmäisen tärkeä minulle.

En odottanut alussa, että ihan näin tärkeä. Siitä tuli vuosien mittaan välillä koko identiteettini perusta. Halusin olla barrikadeilla huutamassa, että etä-äitiys ei ole huonoa äitiyttä. Että erovanhemmuutta on monenlaista.

Hamusin mahdollisuuksia puhua asiasta. Ehkä välillä aika kärkkäästikin. Ilkeät kommentit pistivät pökköä pesään. Minähän näytän teille, etten muserru.

Enkä musertunutkaan. Pääsin puhumaan asioista isoihinkin pakkoihin. 

Kirjoitin aiheesta kirjan.

Ilman blogiani en olisi saavuttanut näitä. Tänä vuonna minua on haastateltu eroasiantuntijan roolissa lehteen ja olen päässyt eroaiheiseen podcastiin kertomaan eroistani ja erotyöstäni.

Mitään näitä ei olisi tapahtunut ilman blogiani. Ilman sitä, että todella olen kokenut etä-äitiyden surut, murheet, ikävän ja pettymyksen. Että olen eronnut useita kertoja ja rämpinyt pitkin suhde-elämäni soita. Piti kokea tuo kaikki. Ja kun aloin kirjoittamaan niistä blogiini, avautui mahdollisuus tähän kaikkeen, jota olen kokenut.

Onko siis ihme, että blogin lopettaminen tuntuu isolta asialta? Vaikka tiedän, että näin pitää tehdä, silti oloni on tosi haikea.

Kuin ihanan, tärkeän ja merkityksellisen ihmissuhteen päättyessä. Tietää, että parempi on erota, mutta menneet muistot ja koetut tuntuvat sydämessä. Tietää, että tulee ikävä.

Tämä oli tärkeä etappi elämässäni. En ikinä unohda sitä. Ja ilman teitä, lukijoitani, en olisi tätä voinut kokea. Kiitos teille yhteisestä matkastamme <3

 

Helka

Lue myös

X