
Etävanhemmuuden monet muodot – Tunnistatko omasi?
Olen törmännyt kommentteihin, etteivät kaikki koe etävanhemmuutaan samalla tavalla kuin minä, ja kolmas taas ei koe sitä kuten ensimmäinen kommentoija. Olenkin siksi luonut etävanhempien tyyppilistan erityispiirteineen. Löydätkö itsesi listalta?
Tämä kuvaa hyvin sitä, etteivät etävanhemmat ole mikään yhtenäinen yksi joukko, vaan vivahteikas ja moniuloitteinen vanhempien joukko.
Stressaaja
Stressaaja ei osaa rentoutua silloin, kun lapsi ei ole kotona. Unohtaako lapsi minut? Onkohan lapsella joku huonosti? Pitäisiköhän kuitenkin soittaa? Miksi lapsi ei vastaa tekstareihin! Jes, tunnistin itseni.
Vastentahtoinen
Etävanhempi haluaisi olla lähivanhempi, mutta syystä tai toisesta ei voi tai pysty sitä olemaan. Taustalla voi olla vaikea oikeuskäsittely tai riitainen ero. Etävanhemmuus on suuri kriisi ja elämän ahdistavin asia. Lue lukijan tarina tällaisesta kokemuksesta.
Usein vastaparina etävanhemmalle, josta tuli lähivanhempi.
Oman ajan nautinnon maksimoija
Tämä etävanhempi nauttii yksinolostaan ja kehittää itseään. Hän pyrkii kohti omia unelmiaan. Hän on ymmärtänyt, ettei vanhemmuus ole koko elämä, varsinkaan tässä tilanteessa: oma elämäkin on tärkeää. Tämä ei tarkoita vanhemmuuden tai lapsensa unohtamista vaan sitä, että osaa nauttia yksinolostakin. Toivon, että olen itse menossa kohti tätä etävanhemmuus-tyyppiä. Usein muuntuu myös sovittelevaksi etävanhemmaksi.
Itsesyyttelijä
Itsesyyttelijä kantaa koko maailman epäonnistumisia harteillaan. Hän on varmasti maailman huonoin äiti tai isä, koska ei asu lapsensa kanssa. Lapsen kehitys ja elämä kärsii tästä takuuvarmasti, koska vanhempi ei kyennytkään tarjoamaan tälle ydinperhettä. Pistän nimeni listaan tämän tyypin kohdalle. Tämä etävanhempi on usein myös ikävöijä.
Vuoroviikkoetävanhempi
Tämä etävanhempityyppi ei ole oikeastaan etävanhempi lainkaan vanhemmuuden kannalta, mutta byrokratian takia joutuu kantamaan tätä nimikettä. Kuopukseni isä on tällainen etävanhempi.
Ikävöijä
Minä kuulun tähän ryhmään. Ero lapsesta on tuskallista ja ikävä kova. Koti tuntuu tyhjältä ilman lasta.Tämä ei tarkoita aina pahaa vaan kertoo rakkaudesta lasta kohtaan. Ikävöijä voisi kuitenkin ottaa vähän mallia oman ajan nautinnon maksimoijasta, jotta elämä olisi kivaa ilman lastakin.
Etäinen
Joskus etävanhempi asuu hyvin kaukana, jopa eri maassa, kuin lapsensa. Yhteydenpito on niukkaa ja suhde lapseen etäinen. Joskus etäinen etävanhempi maksaa vain elatusmaksut, muttei muuten osallistu lapsensa elämään. Tällöin lähivanhempi on lähes yksinhuoltaja.
Sovitteleva
Tämä etävanhempi-tyyppi on mukautuva ja sovitteleva. Jos lähivanhempi on uudessa suhteessa, vaikeassa elämäntilanteessa tai kaipaa apua, etävanhempi auttaa parhaansa mukaan. Hänelle käy, jos lapsi on luona välillä enemmän ja välillä vähemmän. Hän haluaa, että suhde lähivanhempaan pysyy hyvänä, koska tämä on aina myös lapsen etu. Koetan olla tällainen etävanhempi välillä siinä onnistumatta, kun oma ikävä yllättää ja haluaisin olla enemmän lapseni kanssa. Katso ikävöijä.
Etävanhempi, josta tulee lähivanhempi
Etävanhempi ottaa koko ajan isomman roolin lapsen elämässä.Lähivanhemmalla saattaa olla vaikea elämäntilanne, sairastumisia tai muita asioita, jonka takia hän ei enää kykene hoitamaan lastaan yhtä paljon kuin ennen. Esikoiseni isästä tuli tällainen lähivanhempi.
Etävanhempi, joka ei halua puhua etävanhemmuudestaan
On usein myös vastentahtoinen etävanhempi. Etävanhemmuuteen voi liittyä kriisi, trauma ja/tai ikäviä tunteita. Etävanhempi välttää keskustelemasta aiheesta, eikä halua, että muut tietävät etävanhemmuudesta. Minä olin ainakin ennen tällainen etävanhempi, varsinkin siksi, koska kohtasin ja kohtaan niin paljon paheksuntaa.
Usein etävanhempi on montaa erilaista tyyppiä riippuen tilanteesta ja päivästäkin. Löysitkö itsesi listalta? Puuttuiko listalta jokin tyyppi? Kommentoi!
Terveisin, Etä-äiti
Facebook || Instagram || Twitter
Kommentit
Tunnistin heti tuon vuoroviikkoetävanhemman itsestäni. Viimeisinä äidin viikkoina olen saanut kiinni myös tuosta oman ajan nautinnon maksimoinnista. Jos ero ja sen jälkipuinti ei olisi näin riitaisa ja äiti ei pimittäisi asioita, olisi tämä tilanne lopulta todella kiva.
Kommentit
Minä olen ”Luottavainen etävanhempi” sekä ”täydellisyyden tavoittelija etävanhempi”. Kun lapset ovat isällään, luotan että kaikki on kunnossa enkä huolehdi lasten asioista. Tekisi mieli soittaa, mutta tiedän lasten toivovan etten soita. Tulee muuten liian ikävä. Annan heidän ”unohtaa” minut ja yritän unohtaa heidät kun emme näe. Yksi lapsi erityisesti kysyy aina ”onko sinulla ollut äiti kivaa”. Hän nauttii arjestaan ja toivoo että minäkin, ilman heitä. Lapsen töytäisemänä olenkin päässyt lähelle ”nautiskelun maksimoijaa”.
Täydellisyyttä sitten koitan tavoitella lapsiviikonloppuina. Olen joka hetki lasten kanssa ja käytettävissä. Olen tehnyt kotityöt ja ruoan esivalmistelut. Jokaisella lapsella on vuorotellen kahden aikaa äidin kanssa ja siksi aikaa olen miettinyt kivaa tekemistä muille: peliaikaa, leffan, kummien, mummien tms. kanssa aikaa. Viikonlopun jälkeen olen ihan kuitti ja onnellinen! Sitten voin levätä yksin rauhassa. Levon jälkeen teen viikonloppuna rästiin jääneet kotityöt. Tällainen on ”luottavainen ja täydellisyyteen pyrkivä etävanhempi”.
Tunnistin heti tuon vuoroviikkoetävanhemman itsestäni. Viimeisinä äidin viikkoina olen saanut kiinni myös tuosta oman ajan nautinnon maksimoinnista. Jos ero ja sen jälkipuinti ei olisi näin riitaisa ja äiti ei pimittäisi asioita, olisi tämä tilanne lopulta todella kiva.