Sairaspäivä 2: Ikävä esikoista ja samaan aikaan huoli kuopuksen jaksamisesta kanssani
Eron jälkeen jokainen hengenveto voi sattua ja ainut mitä toivot on että tuska vain loppuisi.
Olen ollut nyt kipeänä kaksi päivää. Oireet ovat hyvin tyypillisiä sekä koronalle että mille tahansa hengitystieinfektiolle.
Niitä ovat kurkkukipu, jolla oireeni alkoivat, nopeasti seuranneet kuume, voimakas lihassärky, päänsärky ja yskä.
Olimme juuri eilen aamupäivällä sopineet esikoisen kanssa, että hän tulee ensi viikonloppuna viimeinkin luokseni. Erossa olemme olleet jo yli kolme viikkoa. Melkein heti viestin laittamisen jälkeen alkoivat oireeni. Olin pakotettu laittamaan viestin: ehkä parempi, ettet tule.
VAIN vähän yli VIIKKO SITTEN kirjoitin, ettei etäpoikani tule nyt luokseni, jotta suojelemme molempien luona asuvia henkilöitä ja lähipiiriä. Silloin se aiheutti vielä naurahtelua ja epäuskoa: enkö muka halua nähdä lastani, naurettavaa.
Viikko sitten mulle naurettiin ja mua paheksuttiin kun kirjoitin ettei etälapsi nyt tuu mun luo hetkeen. Suojelin. Naurettavaa, huono äiti. Nyt mulla täydet koronan oireet Lapsi ei ole täällä. Luojan kiitos. #whoislaughinanymore #korona #etävanhemmuus #fyysinenetäisyys
— Helka Belt (@Etaaiti) March 22, 2020
Nyt päätös siis osoittautui oikeaksi. Vaikka minulla olisi ihan peruskuume, emme voi sitä tietää. Nyt mahdollinen koronavirus ei ole tarttunut etäpoikaani ja hänen kauttaan hänen isänsä perheeseen.
Ikävää se ei poista. Olen itkenyt eilisestä lähtien toistuvasti. Kuinkahan kauan joudumme olemaan erossa? Toki olemme ennenkin olleet erossa kuukauden, mutta nyt voi tulla hyvinkin paljon pidempi erossaoloaika. Mutta emme mitään uniikkeja ole. Muilla on ihan sama tilanne eroperheissä. Juuri tällä hetkellä monet pohtivat, kuinka eroperheiden tulisi suhtautua liikkumisen ja sosiaalisten kontaktien rajoittamiseen.
Monet vanhemmat tulevat olemaan pitkiä aikoja erossa omista lapsistaan.
Monet vanhemmat tulevat olemaan pitkiä aikoja erossa omista lapsistaan. Itse näen tilanteen yleisenkin hyvinvoinnin kannalta: tällä me autamme koko yhteiskuntaamme. Siksi tämän jaksaa.
Onneksi on viestit, joita voimme toisillemme laittaa.
Toinen vaikea tilanne on täällä kotona. Miten saan viihdytettyä kuopustani, jos olen pitkään kipeänä. Ihan kuin ei olisi jo muutenkin vaikeaa selvitä etätyöpäivistä ja samaan aikaan olla lapsen kanssa, mutta nyt kipeänä en jaksa senkään vertaa keksiä hänelle aktiviteetteja. Emme pääse myöskään ulkoilemaan. Huoli lapsen jaksamisesta on iso.
Hän oireilee jo tilanteen takia: on kiukkuinen, koska ei ole tekemistä ja on huolissaan minun jaksamisesta. Jokainen kuumeenmittaamiseni hermostuttaa häntä. Samalla hän ei haluaisi, että kokeilisin hänen otsaansa: EN HALUA OLLA KIPEÄ!
Emme voi tuudittautua ajatukseen, etteikö pienikin lapsi ymmärtäisi, että nyt on jotain vakavaa yhteiskunnassamme tekeillä.
Lapsikin kantaa huolta tilanteesta, emmekä voi tuudittautua ajatukseen, etteikö pienikin lapsi ymmärtäisi, että nyt on jotain vakavaa yhteiskunnassamme tekeillä. Myös hänen maailmansa muuttui kertaheitolla ihan erilaiseksi viime viikon tapahtumien myötä
Osaanko lohduttaa, auttaa, olla läsnä? Toivon, että olen sairastanut tämän pöpön pian, oli se mikä tahansa. Haluan olla edes toiselle lapselleni läsnä myös fyysisesti, olla lähellä, hoitaa ja olla tukena.
Tällaiset terveiset sairastuvalta.
Lue myös: Kaikilla ei ole perhettä, jonka kanssa viettää nyt sitä laatuaikaa
Terveisin, Helka
Kommentit