Haarukat ja ystävät jakoon – Erossa lähtee elämästä paljon muutakin kuin puoliso

Eroissa, vaikkapa riidattomissakin, menettää aina paljon. Vaikka ero olisi yhteinen päätös ja selkeästi kaikkien mielestä kaikille paras ratkaisu, voi moni asia silti sattua ja menetyksen tunne voi olla valtava.

Mitä kaikkea erossa oikein menettääkään?

Puoliso –  se läheisin ihminen häviää elämästä

No tämä on toki aika selvä. Vaikka ehkä sana menettää on vähän väärä, jos itse vaikkapa haluaa erota, mutta joka tapauksessa elämästä lähtee ihminen, jonka kanssa on jakanut sitä vuosiakin. On tullut kotiin ja se toinen on ollut siellä. On jaettu ilot ja surut, ajatukset, mietteet ja toiveet. On ehkä yhteisiä lapsiakin. Ja eron jälkeen, aivan yhtäkkiä, tuota toista ihmistä ei olekaan siinä lähellä. Vaikka ero olisi ollut oma ajatus, tämä menetys on silti iso. 

Hänen kanssaan jaoin sänkyni, toiveeni, vartaloni. Saimme lapsiakin. Nyt hän on minulle vieras ihminen.

On outoa, että hän, kenen kanssa on jakanut lähes kaiken, vain häviää elämästä. Jos on yhteisiä lapsia, ei toki kokonaan, mutta silti. Sitä katsoo lapsensa isää ja ajattelee: hänen kanssaan jaoin sänkyni, toiveeni, vartaloni. Saimme lapsiakin. Nyt hän on minulle vieras ihminen. Se tuntuu jotenkin oudolle. Ja kenties ihminen, kenen kanssa on vaihtanut avioliiton valat aikoinaan, ei ole enää lainkaan elämässäsi. Olet katsonut häntä silmiin ja toivonut yhteistä loppuelämää. Nyt hän on jossain, et tiedä missä.

Se on iso menetys. Jokainen ihminen, joka elämästä lähtee, tekee aukon omaan elämään. Sitä aukkoa ei kukaan muu voi koskaan paikata. Se tuntuu loppuelämän ajan. Sitä kantaa mukanaan jossain syvällä. Ehkä joskus muistelee: tällainenkin ihminen oli elämässäni. Mitähän hän mahtaa nyt tehdä? Hän oli hetken aikaa elämäsi tärkein ihminen. Nyt hän on sinulle tuntematon.

Ystävät –  tämä menetys sattuu ja lujaa

Minulle ehdottomasti iso menetys on ollut erään eroni jälkeen ystävieni menetys. Meillä oli ihana kaveripiiri. He olivat silloisen kumppanini ystäviä, mutta sain heistä ihania kavereita itselleni. Me teimme paljon yhdessä ja loppujen lopuksi joistakin heistä tuli ihan minun ”omiakin” ystäviäni, he eivät olleet vain puolisoni kavereita. Olin yhtä jonkin porukan kanssa. Se oli uusi tunne. 

Ystävät menivät jakoon. Se sattui. Sattui enemmän kuin mikään muu.

Kun erosimme, monet heistä toki sanoivat, että jatkavat yhteydenpitoa. Silti useat jäivät jonnekin, poistuivat elämästäni. He jäivät ikäänkuin entisen puolisoni luokse. Ystävät menivät jakoon. Se sattui. Sattui enemmän kuin mikään muu. Monen vuoden ajan minulla oli ollut läheisiä, keille puhua ja keihin luottaa. Ei ollut enää. En syytä ketään ja ymmärrän täysin, olihan ero minun päätökseni ja mikseivät he olisikin olleet eromme jälkeen taas entisen puolisoni kavereita. Onhan se hankalaa; olla molempien ystävä, kun emme entisen puolisoni kanssa enää olleet tekemisissä. Väkisinkin sitä joutuu kaveripiirikin miettimään ja ikään kuin valitsemaan, kumman ystäväksi jää.

Tuo sattuu edelleen. Osa heistä oli minulle todella tärkeitä. En voi olla soimaamatta itseäni. Teinkö heillekin jotenkin väärin, olisinko voinut jotenkin pitää heidät? En tiedä vastausta tuohon. On minulla muistot, niihin on ihana palata. Sellaista ystäväpiiriä en ole sen jälkeen saanut tai kokenut sellaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Mutta sain elää sen hetken heidän kanssaan. Siitä olen kiitollinen.

Tavarat ja muut toissijaiset menetykset

No erossa menee ne haarukatkin jakoon. Yleisesti kai jaetaan tavarat sun-mun -periaatteella. Tuo oli sinun ennen kuin olimme yhdessä, ota ne. Vaikeammaksi tulee jakaa tavaroita, jotka on ostettu yhdessä. Kenen tuo sohva on, kun ostimme sen puoliksi? Entäs tämä keittiönpöytä? Niinkin voi käydä, että pariskunnan muuttaessa yhteen toinen heittää ainakin osan tavaroistaan menemään tai laittaa eteenpäin. Eihän kotona voi olla kahta sänkyä, kahta ruokapöytää, kahta sitä ja kahta tuota. Kun ero tulee, voi olla, että toisella ei olekaan mitään huonekaluja.

Kun ero tulee, voi olla, että toisella ei olekaan mitään huonekaluja.

Aloittaa kaiken hankkimisen alusta. Minulla on ollut tällainen tilanne. Uudessa kodissani eron jälkeen oli sänky eikä mitään muuta. Verhoina oli lakanoita. Siis ei oikeasti mitään muuta. Oli aika pimeää, talvisaikaan, ilman lamppuja. Vähitellen ostin, mitä tarvitsin. Aloitin kahvinkeittimestä. Seuraavana tuli mikro. Sitten oli jo pakko ostaa pölyimuri, kun oli niin likaista. Matot, verhot, lamput ja muut seurasivat. Aloin keräämään uudelleen tavaroita, joita tarvitsin.

Sen opin, etten enää heitä omia tavaroitani yhteenmuutossa menemään, jos sellainen vielä joskus kohdalleni osuu. Suojaan selustani, niin sanotusti.

Ero on täynnä menetyksiä, monenlaisia

Eivät erot koskaan kai helppoja ole. Olen menettänyt paljon jokaisessa erossani, toisessa toisenlaista kuin toisessa. Olen kai jonkinlainen eroasiantuntija jo. Ei mikään mairitteleva titteli. Mutta ainakin olen oppinut paljon. Erossa koko elämä menee uusiksi. Parisuhde loppuu, perhe hajoaa, puolison sukulaiset voivat hävitä elämästä, tuttavapiiri voi vaihtua täysin, tavaratkin kotona voivat olla täysin uudet.

Ero on iso kriisi elämässä. Kriisit ovat aina myös mahdollisuus, mutta ero kannattaa aina käsitellä hyvin mielessään, ennenkuin uutta alkaa rakentamaan.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?