Etä-Äiti

Hetki, joka muutti koko elämäni

Teksti: Helka Belt

”Oho. Olen raskaana.”

Tämä lause on painunut mieleeni, ja muistan vieläkin sen tunteen. Kun sain tietää olevani ensimmäistä kertaa raskaana.

 

Opiskelin Haaga-Heliassa Pasilassa tradenomiksi. Olin parikymppinen ja juuri löytänyt tosi kivan pojan Lidlistä, olimme tuolloin molemmat siellä töissä. Päivät menivät opiskellessa, illat töissä ja uuden seurustelukumppanin kanssa. Elämä oli tavallista nuoren aikuisuuden kynnyksellä olevan naisen elämää.

Poikaystäväni oli lähtenyt juuri iltavuoroon. Itse irkkasin (huh, silloin oli viellä irkkaamista!) kanavalla, jossa oli paljon tuttujani. Juttelin niitä näitä. Olin käynyt ostamassa raskaustestin, kuukautiset olivat olleet myöhässä pari viikkoa. Olin unohtanut tehdä testin, kun keskustelu irkissä oli imaissut minut mukanaan. Jossain vaiheessa muistin, että pitäisi tehdä se testi. Kävin pissimässä tikkuun ja jätin tikun lavuaarin reunalle.

Menin takaisin irkkaamaan. Pari tuntia myöhemmin muistin, että siellä se tikku vielä oli lavuaarin reunalla. Kävin hakemassa ja menin istumaan takaisin tietokoneen ääreen.

Kaksi viivaa.

Hengitys lakkasi hetkeksi. Käteni jähmettyi ja silmäni tuijottivat tuota valkoista tikkua.

Okei. Mitä nyt kuuluu tehdä?

Katsoin viivoja siinä tikussa. Irkissä keskustelu jatkui. Minua huhuiltiin, minne olin mennyt. Minä istuin siinä, tietokoneen ääressä tikku kädessä ja tiesin. Nyt se elämä sitten muuttuisi kertaheitolla.

Elämäni muuttui tuolla hetkellä lopullisesti. Se ei tulisi olemaan ikinä enää samanlainen kuin ennen.

Soitin kaverille. Nyt on pakko tulla käymään. Kaveri arvasi heti mistä on kysymys. Tuosta kaverista tulisi myöhemmin esikoiseni kummitäti. Odottelin siellä, tikun kanssa kaverin luona poikaystävääni töistä palaavaksi. Olin soittanut, että hän tulisi kaverini luokse töiden jälkeen. Taisi hänkin arvata, että jokin oli nyt vinossa. 

Oli ollut vappu. Olimme nauttineet nuoruudesta, toisistamme ja keväästä. Olimme ollleet varovaisia ja ehkäisy oli kyllä kunnossa. Mutta näin vain esikoisemme päätti, että maailmaan oli tultava.

Odottelin siellä, kaverin luona. Jännitti todella paljon. Poikaystävä tuli ja arvasi heti, mistä oli kyse. 

Ja jossain siinä niiden viikkojen aikana päätös oli kypsynyt mielessäni.

Seuraavat pari viikkoa menivät vähän sumussa. Juttelimme asiasta ja emme kertoneet vielä muille. Jatkoin koulunkäyntiä normaalisti, pahoinvointia ei tullut ja raskautta ei nähnyt ulospäin. Ja jossain siinä niiden viikkojen aikana päätös oli kypsynyt mielessäni.

Minä aion pitää tämän lapsen.

Tästä alkoi matkani äitiyteen ja aikuisuuteen. Tätä päätöstä en ole katunut kertaakaan, en hetkeäkään enkä sekuntiakaan.

Esikoiseni syntyi tammikuussa 2004. Nyt hän on 13-vuotias komea nuori miehenalku. Olen hänestä todella ylpeä. 

Luethan myös aikaisemman tekstini siitä, miten minusta tuli nuori yh-äiti.

 

Miten sinä sait tietää esikoisesi tulosta?

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

 

Lue myös

X