”Hoidan toisen äidin lasta – Tältä se tuntuu”

Kun luin blogisti Terkuin Ninnin tekstiä sijaisvanhemmuudestaan, kyyneleet nousivat silmiini. Kaikilla meillä ei syystä tai toisesta ole mahdollisuuksia hoitaa omia lapsiamme. Onneksi on heitä, jotka tällöin haluavat vilpittömästi auttaa toista perhettä – toista äitiä, toisen lasta. Tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti paljon, koska lapseni isä ja hänen naisystävänsä hoitavat omaa esikoistani paljon enemmän kuin minä.

Ja olen ollut ja olen tästä äärimmäisen kiitollinen.

Ihanaa, että on tällaisiä Ninnejä, jotka hoitavat toisten lapsia silloin, kun nämä itse eivät voi.

”Sijaisvanhemmuus opettaa minulle paljon elämästä”

Kysyin Ninniltä, miltä tuntuu hoitaa toisen äidin lasta. Ninni kertoo, että sijaisvanhemmuudessa luovii omien kasvatusperiaatteidensa ja toisen, ehkä ihan vieraankin ihmisen, arvojen välillä. Ninnin perheessä on myös hänen omia lapsiaan, joten aina tämä ei ole helppoa. Perhedynamiikka muuttuu täysin, kun kotiin tulee sijaislapsi.

Ninni haluaa hoita sijaislastaan, koska tietää, että tämä apu on tarpeen. Se tuntuu hänestä luonnolliselta, koska hänellä itsellään oli haastava lapsuudenkoti. Hän haluaa auttaa nyt muita, joilla myös voi olla haastavaa lapsuudessaan – syystä tai toisesta. 

Pyyteettömyys. Se huokuu sijaisvanhemmuudessa.

Tätä pyyteettömyyttä on ihana seurata; nähdä, miten lapsista pidetään huolta. Kyse ei ole omasta edusta tai rahasta. Siksi tästä tulee turvallinen olo –  maailmassa on vielä hyvyyttä. Ninni tietää tekevänsä hyvää ja haluaa tehdä sitä. Sijaislapsen vanhemmat voivat aina ottaa häneen yhteyttä lapseen liittyvissä asioissa. Hän ei halua korvata lapsen äitiä vaan olla apu ja tukipilari tämän elämässä.

• ”Sijaisäitiys opettaa vanhemmuudesta joustavuutta, omien periaatteiden, arvojen, ajatusten ja toimintamallien jatkuvaa päivitystä ja miettimistä. Se opettaa hyväksyntää, ymmärrystä ja lähimmäisen rakkautta. On oltava sydämeltään ja mieleltään avoin.” Ninni

Lapsella on perhe, jossa on hyvä asua. Mutta miltä tuntuu äidistä, jonka lapsi on sijoitettu? Kysyin sitä toisessa tilanteessa olevalta äidiltä, jonka lapsi on sijoitettu.

”Lapseni asuu muualla –  saan silti olla hänelle äiti”

Tämän äidin lapsi on sijoitettu, mutta hän saa silti olla lapselleen äiti ja tärkeä, koska välit sijaisperheen kanssa ovat hyvät. Kun äiti ei itse pystynyt sairautensa takia hoitamaan lastansa, tuntui hyvälle tietää, että toinen perhe pystyi pitämään tästä huolta. 

Hänestä tuntuu silti välillä pahalle, että lapsi on sijoitettu, mutta koska se on tehty hänen omasta pyynnöstään, on se helpompi hyväksyä. 

”Kipeää se silti tekee.”

Kyllä se silti kipeää tekee, äiti kertoo minulle. Tunnistan hyvin tuon tunteen. Lapsella on kaikki varmasti todella hyvin –  mutta oma riittämättömyyden tunne kuristaa kurkkua. Tässä tilanteessa auttaa, että tietää tekevänsä lapsen edun ja oikeuksien mukaisesti. Ihailen tämän äidin vahvuutta antaa lapsensa hoitoon toisaalle. Onko suurempaa äidinrakkautta olemassakaan, kuin huolehtia lapsestaan näin?

Se, ettei ole ”äiti 24/7”, tuntuu äidistä pahalle. Hän tuntuu, että olisi enemmän äiti, jos lapsi olisi enemmän läsnä. Silti äidinrakkaus tai tunne siitä, että lapsi on olemassa ja rakastettu, ei vähene lainkaan siitä, että lapsi on sijoitettu. Hän tietää omat rajoituksensa sairautensa takia, ja siksi näin on parempi.

Ihailen näitä äitejä. Suurempaa rakkautta lasta kohtaan ei olekaan, kuin se, mitä he ovat tehneet.

Rakkaudella, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter