Etä-Äiti

Irtisanouduin vakityöstäni ilman tietoa seuraavasta työpaikasta – Miksi ihmeessä ja mikä tilanne on nyt?

Teksti: Helka Belt

Noin kuukausi sitten irtisanouduin vakituisesta työstäni ilman tietoa uudesta työpaikasta. Miksi ihmeessä ja mikä tilanne on nyt?

Koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Se lyhyesti. Pidempi versio tulee seuraavassa.

Jos jokin ei tunnu hyvältä, miksi jatkaa?

Minulla on aina, ihan joka asiassa, yksi periaate: jos jokin ei tunnu hyvältä, miksi jatkaa? Meillä on vain tämä yksi elämä ja jos puhutaan töistä, siihen menee vielä päivittäin ihan tolkuttoman iso määrä aikaa. Jos se ei enää tunnu mielekkäältä, minusta siellä jatkaminen on elämänsä hukkaan heittämistä.

En toki tehnyt päätöstä kevyein perustein tai nopeasti. Kyseessä on kuitenkin palkkatyö, jolla elätin itseni ja perheeni. En saa tarpeeksi rahaa muista töistäni, että eläisin niillä montaa kuukautta. Joten päätös ei ollut helppo. 

Mutta noin puolen vuoden kuluttua tein sen silti. Voin huonosti monesta eri syystä ja arvostin omaa hyvinvointiani enemmän kuin rahaa. Järkeilin, että varmasti jotain töitä saisin, olen osaava ihminen. Tiedän, että useilla ei ole töitä lainkaan ja koin vähän pahaa mieltä siitä, että lähdin pois vakituisesta työstäni. Mutta tämä on kuitenkin minun elämäni, vapautuihan työpaikastani nyt yhdelle työpaikka.

Päätöksen jälkeen olo oli järisyttävän kevyt. Se tuntui juuri oikealle. 

Fiilis heti päätöksen jälkeen.

Sitten alkoikin elämässäni seuraava vaihe, jonka varmasti muistan ikuisesti. Minulla oli muutama kuukausi aikaa etsiä uusi työ, jotta selviäisin rahallisesti. Alkoi kesäkuu ja raivokas töiden etsiminen.

Ja sitten ei tapahtunut mitään.

Laitoin ehkä 50 työhakemusta. Pääsin kahteen haastatteluun. En saanut töitä. Se ala, johon pyrin, on erityisen ylityöllistetty ja hakijoita on vaikka kuinka ja paljon. Ja minulla ei ole siihen edes nimellistä koulutusta, vaikkakin kokemusta sitäkin enemmän. Aloin olla epätoivoinen. Kesäkuu kului ja rahat hupenivat. Olin luvannut, että vaikka mikä tulisi, heinäkuun viettäisin lasteni kanssa mahdollisimman paljon lomaillen. Tuskailin, oliko tämä päätös kuitenkin väärä.

Sitten tapahtui se, minkä olikin tarkoitus tapahtua.

Näin Facebookissa ystäväni sivuilla ilmoituksen työpaikasta, täysin eri alaa, kuin mihin olin pyrkinyt. Mutta ajattelin, että kokeillaan. Pääsin haastatteluun. Pääsin koetyöpäivään. Ja sitten se tuli:

Puhelu: ”Me haluttais sut tänne töihin.”

Fiilis heti sen jälkeen, kun kuulin, että sain töitä.

Heinäkuuhun oli 3 päivää. Ja olin saanut töitä. Neljän viikon kova työ palkittiin. Ja tuleva työ on vielä koulutukseni mukaista ja sellaista, joka tuntuu hyvältä, tarkoitukselliselta ja mielekkäältä. Ainakin saan kokeilla uutta ja päästä tekemään osaamiseni mukaista hommaa.

Voitte arvata ajatukseni, fiilikseni. Vaikka kuinka itselleen jankuttaa, että kaikki menee, kuten on tarkoitus, ei se aina mene niin. Olisin hyvin voinut jäädä ilman töitä. Olihan minulla suunnitelmia syksyksi, jos tilanne ei olisi muuttunut. Mutta ne olisivat olleet rahallisesti paljon epävarmempia.

Nyt uskallus ja päätös tehdä oman hyvinvoinnin mukainen ratkaisu kannatti.

Olen todella todella ylpeä itsestäni. Kun pahimman alakulon aikana mietin, etten ikinä saa mitään töitä, muistutin itseäni, että tämä oli joka tapauksessa ainoa mahdollinen ratkaisu. Se auttoi. En olisi voinut jäädä menneeseen. Tämä ajatusmalli toimii myös muihin elämän tilanteisiin: jos jokin tilanne on mahdoton, tee päätös, mene eteenpäin, äläkä katso taaksepäin.

Jos onni käy ja ahkeroi, voi lopputulos olla tämä.

Nyt voin niin hyvillä mielin lähteä heinäkuun loman viettoon! 

Ensimmäinen vapaapäiväni töistä alkoi Linnanmäellä.

Tästä Facebookiini

Iloisin terveisin Helka

Lue myös

X