Unohda itsesi parisuhteessa ja olet ongelmissa

Oman sisimpänsä, sen syvimmän itsensä hävittäminen parisuhteessa on yksi isoimmista kaardinaalimokista. Se johtaa aina ongelmiin.

Lue sivustoltani identiteettikriisistä, joka USEIN JOHTAA EROIHIN, mutta ei johdu lainkaan parisuhteesta. Katso myös kaikki kurssini eronneille tai eroa harkitseville.

On erotettava toisistaan heti alkuunsa itsekeskeisyys ja liiallinen itsekkyys siitä, että ei hävitä itseään. On tärkeää tuntea itsensä, tietää kuka on ja mitä haluaa. Omat tavoitteet, arvot ja unelmat ovat hyvin tärkeitä ja niistä kiinnipitäminen parisuhteessakin on vain tervettä. Nyt en kuitenkaan puhu siitä, että on itsekäs suhteessaan, eikä ota toisen tunteita tai toiveita huomioon.

Jos luopuu omista arvoistaan, luopuu siitä, kuka on. Ja silloin mennään metsään. Kukaan meistä ei pysty elämään kauaa suhteessa, ympäristössä tai kodissa, jossa joutuu esittämään jotain, mitä ei ole, tai joutuu elämään omien arvojensa tai normiensa vastaisesti.

Ehkä itsensä hävittäminen suhteessa voi liittyä miellyttämiseen, haluumme että toisella on hyvä olla ja unohdamme omat tarpeemme, varsinkin, jos omat tarpeet ovat jotenkin ristiriidassa toisen tarpeiden kanssa. Ääriesimerkki miellyttämisestä voisi olla, että on itse polyamorinen, mutta kumppani ei. Suostuu monogamiseen suhteeseen, josta itse kärsii valtavasti, muttei halua, että kumppani pettyy, on mustasukkainen tai jättää.

Suhteen alussa voi tuntua, että omat unelmat ja tavoitteet eivät ole niin justiinsa. Tässä on se toinen ihminen, jota olen etsinyt, joka on juuri se oikea, se ihana, johon olen rakastunut. En tarvitsekaan muuta.

Kuka on se minä, joka ei ole sidottu suhteeseen tai kehenkään ihmiseen? Onko sellaista minää enää olemassakaan?

Mutta kun rakastumisen vaihe on ohitse, huomaamme hyvin pian, jos olemme unohtaneet itsemme. Alamme ärsyyntyä, jos suhde estää toteuttamasta omia haaveitaan. Pahimmillaan itsensä unohtaminen on siinä, jos vanhempi (usein äiti, mutta ei aina) elää vain lapsilleen (tämä on yleensä hyväksytty tapa olla vanhempi, mutta äärimmäisen haitallinen). Lapset ovat tärkeintä, mehän itse halusimme heidät tähän maailmaan. Oma napa on unohdettava.

Lapset kasvavat, itsenäistyvät ja lähtevät. Tai joudumme ehkä eron jälkeen etävanhemmiksi. Silloin punnitaan se, olemmeko hävittäneet itsemmme vanhemmuuteen. Jos olemme, olemme hukassa. Jos identiteettimme on ollut vain parisuhteessa ja vanhemmuudessa, mitä tapahtuu, jos nuo viedään pois? Keitä me olemme? Kuka on se minä, joka ei ole sidottu suhteeseen tai toiseen ihmiseen? Onko sellaista minää enää olemassakaan?

Suhteen kapinointivaihe, joka voi johtaa hyvin usein myös ns. yllätyseroihin, tarkoittaa sitä, että me kyllästymme elämään jonkun toisen elämää ja unelmia. Emme enää halua olla miellyttäjiä tai kilttejä tyttöjä. Haluamme olla meitä itsejämme. Jos emme voi sitä olla suhteessamme (usein omasta syystämme, koska noin me menimme suhteeseemme: olen miellyttäjä, ota minut), haluamme sitä jostain muualta.

Suhde ei tarkoita sitä, ettemmkö voisi tavoitella omia unelmia ja haaveita. Niistä on kuitenkin hyvä keskustella yhdessä, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Parisuhteessa voi kuitenkin olla oma itsensä, jos se on terve. Suhde ei tarkoita sitä, ettemmkö voisi tavoitella omia unelmia ja haaveita. Niistä on kuitenkin hyvä keskustella yhdessä, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Jos suhteen alussa ei ole nähty tarpeelliseksi jakaa näitä itsellemme äärimmäisen tärkeitä asioita, ajautuu suhde ennemmin tai myöhemmin kriisiin.

Tämähän on kuitenkin juuri meidän oma elämämme. On hyvä muistaa, ettemme hyödy siitä mitään, että unohdamme itsemme, kenen tahansa takia. Olimmepa kumppaneita, vanhempia, siskoja tai ystäviä, se ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi olla omia itsejämme suhteessa noihin rooleihin.

Ja itseasiassa kaikkein arvostettavin ja viehättävin on sellainen ihminen, joka on varma arvoistaan, itsestään ja unelmistaan. Se luo turvallisen olon: tuo toinen ei nojaudu vain ja ainostaan minuun, hän on erillinen ihminen ilman minuakin. Minulla ei ole vastuu tuon toisen ihmisen elämästä.

Lue myös: Miksi kiltit tytöt päätyvät yhteen narsistin kanssa?

Terveisin, Helka