Etä-Äiti

Itsevarmasta, rohkeasta ja hauskasta minusta tulee itseensä luottamaton ja epävarma, kun ihastun

Teksti: Helka Belt
Olen joutunut käsittelemään paljon huonoa itsetuntoa ja sitä, miten saada se paremmaksi myös silloin, kun olen parisuhteessa.

Muutun kuin taikaiskusta eri ihmiseksi, kun ihastun. Tuntuu kuin kaikki itsevarmuus valuisi viemäristä alas.

Tämä on Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä. Juuri se, mistä minua yleensä kehutaan ja miksi minuun ehkä miellytään –  iloisuus, itsevarmuus, helppous jutella ja nauraa –  häviävät (ainakin hetkeksi), kun ihastun. Siihen riittää jo sekin, että joku osoittaa minua kohtaan kiinnostusta. Silloinhan sitä olisi ehkä mahdollisuus johonkin.

Ja naps, minä muutun.

Epävarma ja huonosta itsetunnosta kärsivä ihminen on rasittava seurustelukumppani. Ei kukaan jaksa jatkuvasti vakuuttaa toiselle, että tämä on mukava ja huippu tyyppi. Itsevarmuuden puutteesta kärsivä ei kuuntele vakuutteluita vaan möyrii itsesäälissä ja itseinhossa: varmaan toi kuitenkin kohta jättää, kun olen niin kamala.

Merkitystä ei ole sillä, että ennen ihastumistani tai seurustelua olen saanut kuulla olevani ihana, itsevarma, kaunis ja upea. Välittömästi ns. parisuhde- tai tunnestatuksen muuttuessa alkavat mielessäni pyöriä ajatukset: millonkohan tuo huomaa että olen oikeasti ihan tylsä, olen liian tavallinen, en mitenkään ole tarpeeksi hyvä, mulla on liian pienet tissit, mulla on liian iso perse, kohta se huomaa mun löysistyneen mahan, tuo on niin upea ja mä en oo saanut mitään aikaiseksi ja niin edelleen, lista jatkuu asioilla, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa tai joilla ei ole sitten minkään maan taivaan väliä.

Olen miettinyt, mistä tämä johtuu. Erityisherkälle on tavanomaista ehkä miettiä tarkemmin, mitä ihmiset ajattelevat juuri minusta, mutta ei tämä sitä ole. Herkät ovat itseasiassa usein vahvoja ja itsevarmoja. Tunnelukoista varmasti osin ja siitä, että olen parisuhteessa oikein malliesimerkki miellyttäjästä. Mutta loppujen lopuksi kyse lienee opitusta toimintamallista: olen oppinut ajattelemaan itsestäni noin.

Opituista toimintamalleista voi olla vaikea päästä eroon.

Ja kun tästä ajatuksesta saa kiinni, on jo helpompi puuttua asiaan. Nimittäin opittuja toimintamalleja voi muuttaa. Kun havaitsee itsessään haitallisia ajatuksia, voi ne kumota järkipuheella. Sillä, mikä minulla on kun olen yksin ja itsekseni. Lisäksi voi vahvistaa positiivista itsepuhetta. Tai ihan kysyä siltä toiselta, mitä ajattelet minusta. Vastaus ei varmasti ole, että olet ihan paska.

Ja jos on, niin silloinhan jutusta ei kuitenkaan mitään tulisi.

Eikun omien ohjeideni kimppuun ja lopettamaan tämä järjettömyys, joka päässäni nyt soi.

Terkut, Helka

Lue myös

X