”Jättäkää minut rauhaan!” - Kun puolison lapset ärsyttävät

Uusperhearki on pahimmillaan todella haastavaa ja voimia vievää. Olen kokenut tämän aiemmassa suhteessani. 

Sanon sen suoraan: minua ärsyttivät puolisoni lapset. Minusta he olivat raivostuttavia. 

 

Ensin oli toki kuherruskuukausivaihe, jolloin kaikki olivat rakastuneita, kaikki oli ihanaa ja lapset suloisia ja valloittavia.

Mutta ei tilanne heti alkanut niin pahana. Ensin oli toki kuherruskuukausivaihe, jolloin kaikki olivat rakastuneita, kaikki oli ihanaa ja lapset suloisia ja valloittavia. Halusin ostaa uuden avopuolisoni tytölle kaiken maailman hepeneitä, hiusjuttuja, mekkoja ja röyhelöitä. Itselläni oli vain poika ja olen aina halunnut tyttöä kai jollain tasolla. Olin innoissani; nyt sain sellaisen. 

Vähitellen arki astui kuvioihin. Oli erilaiset tavat ja erilaiset tottumukset, niin aikuisilla kuin lapsillakin. Puolisoni lapset oli kasvatettu eri tavalla kuin ehkä itse olisin lapseni kasvattanut. Vähän joka puolelta alkoi tulla ärsyttäviä seikkoja esiin: ruokailutavat ärsyttivät, nukkumaanmenotavat raivostuttivat, kiljuminen ahdisti. Ärsyttävät asiat lisääntyivät mielestäni nopeasti, kunnes tuntui, että ihan kaikki oli sietämätöntä.

Iltaisin huusin hiljaa mielessäni:

MIKSEI NE NUKAHDA HETI KUTEN OMA LAPSENI!?

 

Ei minun lapsi vaan..

Ei minun lapsi vaan…tuli usein mieleen.

Alkoi ärsyttää, että kotona oli vieraan naisen lapsia, jotka omasta mielestäni käyttäytyivät huonosti.  

 

Tulin kotiin ja kotona oli vieraita lapsia.

Halusin nukkua, mutta vieraat lapset kiljuivat vieressä.

Miksi täällä on noita lapsia!

Jättäkää minut rauhaan!

 

Aloin ajattelemaan itsestäni, että olin vieraana omassa kodissani. Ei se enää tuntunut kivalta. Vika oli toki minussa; eivät kumppanin lapset ole vieraita ja eivät lapset tehneet mitään tahallaan. Lapsillekin tilanne oli uusi ja he osittain osoittivat sen hermostuneella käytöksellä. Mutta minä en ollut valmistautunut siihen, millaista uusperhearki olisi. 

Pahimmillaan tilanne voi mennä sellaiseksi, että lapset tuntuvat täysin vääriltä omaan kotiin. Ja meillä se meni siihen. Onneksi pystyin viimein avaamaan suuni ja kertomaan kumppanilleni, mikä minua vaivasi. Pystyimme puhumaan asiasta ja tilanne parankin huomattavasti sen jälkeen. Loppujen lopuksi perhearkemme sujui ihan mukavasti.

 

Ei ihme, että uusperheillä on paljon ongelmia arjen pyörittämisessä.

Uusperhearjessa on paljon palasia koottavaksi. Sekin voi ärsyttää, jos kumppanin ex-puoliso on haluton puhumaan asioista ja järjestämään lasten asiat sujuvasti. Ja jos itselläkin on lapsia, on lapsien arkielämän yhteensovittaminen useinkin haastavaa. Sen lisäksi voi itse ehkä kipuilla mennyttä eroa, uutta suhdetta, suhdetta omaan lapseen, lapsen suhdetta uuteen kumppaniin ja kumppanin lapsiin, omaa suhdetta kumppanin lapsiin ja niin edelleen. Ei ihme, että uusperheillä on paljon ongelmia arkensa sujuvassa pyörittämisessä.

 

Nyt huolestun samasta asiasta, mutta käänteisesti; entäs jos minun ikiomat lapseni ärsyttävätkin uutta kumppaniani? Miten suhtautua sellaiseen tilanteeseen?

Nyt minulla on tietenkin enemmän kokemusta uusperheen arjen pyörittämisestä, mutta kyllä se silti huolettaa jollain tasolla. Oma välillä huonokin kokemukseni uusperhe-elämästä painaa taustalla mieltäni. Mitäs jos? Niin, mitäs jos nytkin jokin menee pieleen? Huolehdin jo ennen kuin mitään ongelmia edes onkaan tai ennen kuin edes asumme yhdessäkään.

 

Uusperhearjessa ei tule hätiköidä eikä odottaa, että asiat tapahtuvat itsestään ja nopeasti.

Lapset ovat ihania; useimmiten ainakin. Mutta jos he eivät ole omia, on suhteen rakentaminen heihin pitkällinen prosessi. Siinä ei tule hätiköidä eikä odottaa, että asiat tapahtuvat itsestään ja nopeasti. Suhteen rakentaminen kumppanin lapsiin on hidasta ja vaatii hermoja, ihan kaikilta osapuolilta. Ei kannata päästää tilannetta siihen pisteeseen, että kumppanin lapset tuntuvat vierailta ja heitä alkaa vieroksua.

Uusperheen kodinkin pitää olla rauhallinen ja mukavan tuntuinen ihan kaikille osapuolille.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraahtan jo Facebook-sivujani?