Menin 17-vuotiaana kihloihin ja (pakko)avioliittoon 18-vuotiaana – Uskonnollisen yhteisön vaikutus elämääni on valtava
Menin naimisiin 18-vuotiaana.
Minun oli pakko mennä naimisiin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Tai no, useat sanoivat, että olisi ollut kyllä ja liioittelen. Olisihan tietenkin ollut: olla naimaton ja pidättäytyä kaikesta läheisyydestä kenenkään kanssa. En tähän pystynyt eikä kovin moni muukaan Jehovan Todistajissa. Siksi teiniavioliittoja tapahtuu tässä yhteisössä ihan koko ajan.
Näin sen kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin salaa ”synnin” harjoittamisen. En ole koskaan pystynyt esittämään jotain, mitä en ole. En olisi voinut elää valheessa.
Päätin siksi kypsässä 17-vuoden iässä, että menen naimisiin. Oli lukion toisen ja kolmannen vuoden välinen kesä. Minä suunnittelin häitäni. Lukion kolmannella olin aviovaimo. Kun muut suunnittelivat penkkariasujaan, minä tein uutta mekkoa seuraavan kesän konventtiin.
Koen monella tapaa, että minut pakotettiin avioliittoon. Tapasin mieheni tammikuussa ja elokuussa olimme naimisissa. Kuka vain ymmärtää, ettei tuossa ollut mitään järkeä. Mutta Jehovan Todistajissa tuo on arkipäivää. Täysin kypsymättömässä iässä tehty avioliittopäätös voi vaikuttaa koko loppuelämään, koska Todistajissa avioero on kielletty. Voi vain kuvitella, kuinka paljon siellä on onnettomia liittoja, joissa on kuin vankilassa. Pakoon ei pääse, ellei halua erota samalla uskonnosta. Tämä taas on monille mahdotonta, koska se tarkottaisi koko yhteisön, ystävien ja perheen jättämistä.
Kukapa sellaistakaan haluaisi.
Usein sanonkin, että ensimmäinen avioliittoni ei ollut oikea, vaan vain seurustelusuhde. Silti se oli täysin laillinen ja samalla tavalla sekin piti päättää kuin mikä tahansa muu avioliitto, hakemalla avioeroa. Parikymppisenä olin avioeronnut, yhteisöni hylkimä ja perheeni musta lammas.
Lue myös: Neljä kertaa kihloissa ja kaksi kertaa naimisissa
Tämä nuoruuden ensimmäinen suhteeni aloitti kipeän parisuhdetaipaleeni. Sen jälkeenkään eivät suhteet ole kestäneet. Kuinka paljon on vaikutusta tiukalla seksuaalikasvatuksella, pakottamisella nuorena naimisiin ja jopa masturboinnin kieltämisellä? Aivan varmasti valtavasti. Uuteen voi oppia, mutta lapsuudessa opitut normit ovat syöpyneet syvälle mieleen ja niistä on vaikea päästä eroon.
Pitkään myös häpesin avioeroani ja yhteisötaustaani. Tunsin olevani täysin erilainen kuin muut. Ja monella tapaa olinkin. Tuo erilaisuuden tunne on kulkenut mukanani jo pitkään. Siitä ei ole pitkä matka siihen, että tunnen olevani huonompi kuin muut. Menneisyydessäni on paljon sellaista, mitä muilla ei ole.
Minusta teiniavioliitot pitäisi kieltää. Toki 18-vuotias on aikuinen, lain silmissä. Mutta mieti ketä tahansa tuon ikäistä ihmistä, jonka tunnet. Onko hän valmis avioliittoon? Päättämään, kenen kanssa haluaa olla loppuelämänsä? Osaako hän tehdä pitkäjänteisiä, järkeviä päätöksiä elämänsä suhteen? Tarvitseeko tuon ikäisen edes osata? Ei tarvitse. Eikä osaakaan. Silti monet Jehovan Todistajat tekevät. Se on mielestäni väärin.
Nuoria kannustettiin avioliittoon. Se on oikein, Jumala hyväksyy sen. Kun kuuluisi olla etsimässä itseään, kapinoimassa vanhempiaan vastaan, miettimässä, haluanko lukioon vai ammattikouluun, kuka edes olen, ja minne olen menossa, minä olin sanomassa ääneen vihkivalaani. Poikani on kohta 17-vuotias. En ikimaailmassa toivoisi tai soisi hänelle samaa, mitä minä koin. Hän saa olla nuori, kuten pitääkin. Ei pakotettu aikuisuuteen liian aikaisin.
Haluan tuoda tämän tarinani julki. Kertoa, mihin minut on lapsesta asti kasvatettu ja minkä vuoksi olen kipuillut identiteettini ja parisuhteideni vuoksi ever since. Ehkä haluan itselleni myös armoa, varsinkin itseltäni. En voinut päättää toisin.
Lue lisää:
Uskontojen uhrien tuki ry
Olen säilyttänyt molempien häideni hääalbumit
Tiukka lapsuudenyhteisö vaikutti siihen, että päädyin narsistin kanssa suhteeseen
Terveisin, Helka
Kommentit
Hei!
Äitini kääntyi Jehovan Todistajiin, kun olin teini. En voi kuvata, kuinka traumaattista se oli. Oikeastaan koen, että hänet huijattiin/ käännytettiin ja aivopestiin tuohon yhteisöön mukaan. Teoriaani tukee se, että kun hän kuoli löytyi testamentti tuolle yhteisölle. Se tosin mitätöitiin.
Kun tapailin nuoria miehiä, minulle sanottiin, että se on huoraamista. Lisäksi puhuttiin abortin hirveydestä, vaikka ei minulla ollut seksiä noiden poikien kanssa. Olin hyvin ahdistunut ja vihainen enkä pitänyt yhteyttä äitiini vuosiin, kun olin muuttanut pois. Myöhemmin on tuntunut pahalta, koska äitini kuoli nopeasti. Ja kyllä, jonkinlainen häpeä on ehdottomasti selkärangassa!
Kommentit
Hei!
Äitini kääntyi Jehovan Todistajiin, kun olin teini. En voi kuvata, kuinka traumaattista se oli. Oikeastaan koen, että hänet huijattiin/ käännytettiin ja aivopestiin tuohon yhteisöön mukaan. Teoriaani tukee se, että kun hän kuoli löytyi testamentti tuolle yhteisölle. Se tosin mitätöitiin.
Kun tapailin nuoria miehiä, minulle sanottiin, että se on huoraamista. Lisäksi puhuttiin abortin hirveydestä, vaikka ei minulla ollut seksiä noiden poikien kanssa. Olin hyvin ahdistunut ja vihainen enkä pitänyt yhteyttä äitiini vuosiin, kun olin muuttanut pois. Myöhemmin on tuntunut pahalta, koska äitini kuoli nopeasti. Ja kyllä, jonkinlainen häpeä on ehdottomasti selkärangassa!