”Joulu ei tunnu joululle ilman lapsia” – Etä-äidit kertovat tuntojaan lähenevästä joulusta

Joulu lähenee ja monelle etävanhemmalle se tarkoittaa surua ja ahdistustakin.

Pelolla odotetaan joulunpyhiä. Televisiosta näkee mainoksia, joissa iloiset lapset kirmaavat lumihankien keskellä joulupukkia vastaan. Vanhemmat hymyilevät taustalla. Naapurissa nauraa lapsi.

On joulu ja etävanhempi on ilman lapsiaan.

Itse on kotona yksin. Lapset ovat muualla. On joulu ja etävanhempi on ilman lapsiaan.

 

Tuntuuko joulu edes joululle ilman lapsia? Varsinkin jos on aiemmin saanut viettää lastensa kanssa joulut ja nyt ei enää voikaan, voi joulu olla vihollinen. Koska joulu jos mikä on perhejuhla. Mutta kaikilla perhe ei ole lähellä jouluna. Eroperheissä joku on aina ilman lapsiaan joulun, ainakin osan siitä. Jouluaattoilta, mikä lienee se joulun odotetuin hetki, on vain se yksi ilta. Sen voi lapsi olla vain toisen vanhempansa kanssa. 

 

Miltä lähenevä joulu tuntuu, etä-äiti?

Kysyin tätä etä-äideiltä. He kertoivat tuntojaan minulle.

 

”Joulu on mulle erittäin vaikeaa aikaa. Oon ollut ennen tosi jouluihminen, ihanaa oli tehdä leipomuksia, askarrella kortteja ja somistella kotia joulukuntoon. Eron jälkeen se ihminen kuoli sisältäni.” Tämä äiti kertoo, miten jouluaattona katsoo auton perävaloja, kun lapset lähtevät joulun viettoon. Siinä ei ilo ole ylimmillään. Hän ei halua viedä lapsiltaan perhejoulua, joten hän luopuu itse niistä.

Olen luopunut jo ajatuksesta, että saisin hänet jouluksi luokseni.

Saman olen tehnyt myös itsekin. Etäpoikani on aina viettänyt joulunsa mummolassa, isänsä kanssa. Hän ei halua minkäänlaista muuta joulua. Joten olen luopunut jo ajatuksesta, että saisin hänet jouluksi luokseni. Se on ollut tuskallista, mutta siihen olen jo tottunut näiden 13 vuoden aikana.

Mutta jokainen jouluaatto sydämessä tuntuu kipu. Hän on siellä muualla. Avaa lahjoja. Minä näen kuvia hänen joulustaan. Se ei ole mitenkään sama kuin se, että olisimme yhdessä joulun. 

 

”Eka joulu aikoinaan ahdisti, mutta nyt tykkään jopa ehkä enemmän jouluista, kun lapset on isällään, kun silloin pääsen viettää joulua äidin ja sisarusten kanssa.” Tilanteeseen voi siis tottua ja siitä alkaa nauttimaankin. Tietää, että lapsilla on hyvä joulu, joten itsekin osaa jo nauttia joulun tunnelmasta.

 

”Helpotus. Ei tarvinnut kenelläkään mitään esittää eikä suorittaa. Joulurauha.” Lapseton joulu voi tuoda siis rauhaa ja helpotuksenkin tunteita joillekin.

 

”Joulu ei ole päivämäärästä kiinni. Lapset tulevat kuin tulevat. Silloin on meidän joulu.” Samaa ajattelen minäkin, tai olen tietoisesti alkanut ajattelemaan. Saan etäpoikani aina tapaninpäiväksi minun luokseni. Meidän joulu on silloin, jaamme lahjat ja syömme herkkuja.

 

”Vuorovuosittain saan pojan luokseni. Silloin joulu on joulu.” Lapseton joulu on monelle hankala ja vaikea; odottaa sitä omaa ”vuoroaan”. 

Meillä nuorimmaisen joulun suhteen on isänsä kanssa nyt sovittu, että olemme vuorovuosin joulun pojan kanssa. En ole vielä saanut jouluarkea rullaamaan hänen kanssaan; nyt on vasta toinen joulu eromme jälkeen. Nähtäväksi jää, miten meillä vuorojoulut alkavat sujumaan.

 

Eroperheiden joulut ovat haastavia. Tunteita on paljon ja joka suuntaan. Seuraavassa joulutekstissäni kerron, minkälainen minun tämän vuoden joulustani on tulossa.

Lue myös (K)akkavallan teksti Downshift-joulusta ja Vauva-lehden blogiyhteisön uuden ”Huhu täydellisestä äitiydestä”- blogin teksti täydellisestä joulusta. 

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?