Joulu kahdestaan lapsen kanssa

Vietämme ensimmäistä kertaa joulua kahdestaan kuopuksen kanssa. Jännittää ja samalla olen iloinen.

Meillä joulu menee kuopuksen isän kanssa systeemillä: lapsi on luonani joka toinen vuosi, riippumatta vuoroviikkorytmistä. Viime vuonna olin ystävien luona ja poika isänsä luona. Tänä vuonna poika on minun luonani.

Lapsuuden perheeni ei vietä joulua. En seurustele, joten ei ole kumppanin perhettä, jonka luokse joulua lähteä viettämään. Näin ollen: olemme kahdestaan poikani kanssa.

Jouluunhan liittyy niin paljon odotuksia ja tavallaan sääntöjä, miten sen pitäisi mennä.

Jouluunhan liittyy niin paljon odotuksia ja tavallaan sääntöjä, miten sen pitäisi mennä. Koska minulle ei ole muodostunut perhejouluperinnettä, pelkään joka vuosi, saavuttaako alakulo ja kateus mieleni. Kun ne muut ovat siellä perheensä kanssa. Tämä meinasi tänäkin vuonna tapahtua. Aloin vihaamaan joulua jo lokakuussa, koska minähän en pääse viettämään sitä perheeni kanssa minnekään. 

Kunnes viskasin itseäni vesilinnulla. Typerä. Älä viitsi säälitellä itseäsi tilanteessa, jossa sääliä ei tarvita.

Minä OLEN joulun perheeni kanssa. Poikani. Onko tärkeämpää perhettä olemassakaan? Miksi pitäisi olla juhlimatta joulua vain siksi, että olemme kahdestaan? Mehän voimme tehdä siitä minkälaisen maailman parhaimman päivän tahansa: meillä on toisemme. Aamulla myös esikoiseni on luonamme. Näin ollen voimme aamusta viettää poikien kanssa ihanan jouluaaton aamun ja illalla vietämme kuopuksemme kanssa oman tunnelmallisen joulumme.

Kun sain tämän valaistuksen, aloin suunnittelemaan joulua ihan innoissani. Tässä auttaa tietenkin se, että poikani on valtavan kova jouluihminen. Meillä on kotona laitettuna jo joulukoristeet, kalenterit on ostettu aikopäiviä sitten ja pukkia odotetaan jo kovasti.

Tuli jännä fiilis: tässä minä valmistelen poikani joulua täyttä häkää.

PUKKI! Sellainenhan pitää sitten tietenkin tilata. Tein sen eilen. Tuli jännä fiilis: tässä minä valmistelen poikani joulua täyttä häkää. Lämmin henkäys täytti sydämeni. Minulle tulee tänä vuonna joulu. Kun ymmärsin tämän, aloin itkemään. En ole yksin tänä jouluna, ei tarvitse syödä yksin, ei tarvitse kadehtia toisten joulua.

Pukin tilaamisen jälkeen aloin katsomaan kuusia. Poikani näes on sitä mieltä, ettei joulu voi tulla lainkaan, jos ei ole KUUSTA! Tänään hankin sitten sellaisenkin. En välitä mistään perinteistä, että kuusi koristellaan silloin ja silloin: meillä se koristellaan tasan juuri nyt! Näin voimme nauttia siitä koko joulukuun.

Tänä iltana kotonani on soinut joululaulut ja olen koristellut kotia joulukuntoon. Paketoin lahjoja ja mietin, millaisen joulun lapseni saa: miten hän muistaa tämän joulun sitten myöhemmin? Sellaisenako, että äiti säälii itseään siitä, ettei joulu mene juuri samalla tavalla kuin muilla, vain sellaisena, jolloin hän ja äiti saivat maailman parhaimman yhteisen joulun?

Jostain syystä jälkimmäinen kuulostaa suhteellisen paljon paremmalta.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

🎅❄It is beginning to look like…joulu ja lumi!❄🎅 Tänään ekaa kertaa koin ihan ihkaoikein joulufiilikisen! Kävin jouluostoksilla, ostin kuusen, koristelin, pakkasin. Miksi kuusessa ei ole vielä koristeita, on se, että koristellaan se sunnuntaina yhdessä pojan kanssa, kun hän tulee taas luokseni.🎄 Mutta nyt just olen yksin, mutta JOULUNA EN OLE. Vietän sen ekaa kertaa ihan eri tavalla. Minulle tulee perhejoulu. Erilainen kyllä, mutta tulee❤🤩Sen kunniaksi satoi Helsingissäkin tänään lumikerros. Blogissa nyt teksti minun uudenlaisesta joulusta.➡️ @etaaiti @anna_lehti #etääiti #uusipostausblogissa #linkkiprofiilissa #annablogit #joulu #joulukuusi #eroperhe #sinkkuäiti #perjantai #luntasataa #ensilumi

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu Marras 29, 2019 kello 10.41 PST

Lue myös:
Ystäväni pelastivat jouluni
Mammaryhmän anteliaisuus antoi minulle joulun

Jouluterveisin, Helka

Facebook // Instagram