Etä-Äiti

Erokatumus – Halusin erota ja eron jälkeen palata yhteen, mutta toinen oli jo mennyt

Teksti: Helka Belt

Joskus eropäätös on väärä ja sen kanssa joutuu elämään lopun elämäänsä.

Mitä jos tajuaa tehneensä pahan virheen erotessaan hyvästä puolisosta? Hänestä, jonka kanssa olisin ollut mahdollisuus onneen, jos olisi vain tajunnut, ettei ero ole ratkaisu ongelmiin?

Minulle on käynyt niin. Se hetki, kun tajusi tehneensä hirvittävän virheen, oli kauhea. Varsinkin, kun minä olin se, joka halusi erota. Tunne oli musertava. Ei olisi pitänyt erota. Sydämeen sattui niin paljon, etten uskonut ikinä siitä selviytyvän.

Lue myös: Mei ei olla enää me –  Helvetti kun sattuu

Kun mieleen nousi kauhuajatus, että tämä olikin virhe ja istuin yksin kotini sängyllä, kodin, joka tuntui vieraalle, koska se ei ollut se yhteinen ja siellä ei asunut enää sitä toista, oli tuo hetki maailman yksinäisin.

Se hetki, kun tajusi tehneensä hirvittävän virheen, oli kauhea.

Toinen oli mennyt ja jatkanut elämäänsä, kuten kuuluikin. Katkerana minulle, vihaisenakin, ja se oli ihan oikeutettua. Olisi pitänyt olla onnellinen toisen puolesta, ja olinkin. Samalla itkin niin, että luulin, ettei se lopu koskaan. Tule takaisin, huusin, muttei toinen enää tullut. Uskoin, etten enää ikinä ole onnellinen. Miten tällaisen jälkeen voisi jatkaa eteenpäin? Tuhannet kysymykset, katumus ja itsesyytökset risteilevät mielessäni tuolla hetkellä.

Nyt jälkeenpäin tietenkin voin sanoa, että tuollaisesta voi päästä eteenpäin ja pitääkin päästä. Mutta ei se helppoa ole. Oleellista on kuitenkin jatkaa, koska menneitä tapahtumia ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi.  Koska ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Toisessa roikkuminen ei edesauta yhtään mitään.

Virheistään voi oppia paljon ja menneisyyden kipu voi olla tulevaisuuden vahvuutta.

Jossittelu ja menneisyydessä eläminen ei auta, eikä se tuo onnellisuutta. Olen elänyt siinä aivan liikaa ja oppinut, ettei se kannata. Vaikka kuinka sattuisi, on hyvä suunnata pahimman surun jälkeen katse kohti tulevaisuutta. Virheistään voi oppia ja menneisyyden kipu voi olla tulevaisuuden vahvuutta. Niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, on se kuitenkin totta.

Eroon ei kannata päätyä tunnemyrskyssä, liian nopeasti tai vihaisena, koska se voi johtaa liian äkkinäiseen eropäätökseen, jota voi tulevaisuudessa katua. Ero voi olla lopullinen ja silloin paluuta ei enää ole. Ja se on hyväksyttävä.

Siitä vaikeimmastakin erosta voi oppia paljon, vaikka itse eron hetkellä voi tuntua, että tuska ei pääty ikinä.

”Väärä” eropäätös sattuu todella paljon, koska on itse kipuunsa syypää. Sitä suuremmalla syyllä tällaisen jälkeen on syytä pysähtyä itsensä äärelle. Miksi päätös oli väärä? Miksi kuitenkin tein sen? Mitä jäi ymmärtämättä siinä tilanteessa, kun olimme vielä yhdessä? Voinko oppia tästä jotakin, että tulevaisuudessa en tekisi samaa virhettä?

Ymmärsin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia virheistään. Omien erojen, parisuhdekäyttäytymisen ja lapsuuden ymmärtäminen on ollut avain itsetuntemukseen ja sitä kautta myös armollisuuteen itseäni kohtaan. Oman käyttäytymisen, tunteiden ja tunnelukkojen ymmärtäminen on auttanut. Vaikka kaikkea käyttäytymistä on ehkä vaikea kokonaan muuttaa, voi kuitenkin moniin vaikuttaa. Oman menneisyytensä vanki ei tarvitse olla.

Tuskakin päättyy aikanaan. Feeniks-lintukin nousee tuhkasta. Erosta selviää. Siitä vaikeimmastakin.

Lue myös:
Ero on aina kriisi, mutta mahdollisuus myös uuteen
Saako jättäjä surra eroa?
Apua eroon Facebookin vertaistukiryhmästä
Uskaltaako erojen jälkeen enää rakastua?

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Helka Belt /Etä-äiti -blogi (@belthelka) jakama julkaisu

Terveisin, Helka

Lue myös

X