Kaksi kokemustani erovanhemmuudesta, kaksi huikeaa isää, kaksi ihanaa lasta ja kiitollisuus

Minulla on kaksi poikaa kahden eri miehen kanssa. Tänään on isänpäivä. Mieleni täyttää kiitollisuus.

Kumpikin ero otti koville. Ensimmäinen tapahtui, kun olin vasta 21-vuotias, vauvan äiti ja aika hukassa elämässäni. Muistan lapseni isän katseen ja itkun: tähänkö tämä kaikki nyt päättyisi?

Toinen ero tapahtui yli vuosikymmen tuon jälkeen. Mieleni täytti varsinkin pettymys: enkö taaskaan osannut tarjota lapselleni ydinperhettä? Olin halunnut vauvaa yli kaiken ja melkein heti sen jälkeen erota. Nuo ajat olivat hankalat. Tunsin itseni epäonnistuneeksi.

Vanhemmuudesta me emme riitelisi.

Mutta yksi asia on ollut selvä heti kummankin eron jälkeen: vanhemmuudesta me emme riitelisi. Ei sitä ääneen ole tainnut sanoa kukaan meistä, mutta se on ollut oletus, jonka kaikki ovat jakaneet. Itse tulen hyvin riitaisesta eroperheestä ja olen aina, alusta asti tiennyt, että lapsiani haluan sellaiselta kokemukselta välttää.

Mutta yksin en voi tuollaista päätöstä tehdä, tai ainakaan sitä toteuttaa. Siihen tarvitaan se toinen vanhempi mukaan.

Toinen asia, johon olen aina voinut luottaa, on ollut se, että lapset ovat turvassa isiensä luona. Toisesta on myös tullut ajan mittaan lähi-isä. Hän on ottanut vastuun poikamme kasvattamisesta ja onnistunut siinä hyvin.

Voiko äiti enempää pyytääkään kuin että voi luottaa toiseen vanhempaan silloin, kun itsellä on vaikeaa?

Elämä ei ole mennyt täydellisesti, mutta erovanhemmuus on toteutunut todella hyvin muista vaikeuksista huolimatta. Jokainen meistä kunnioittaa toisiaan, mikä on koko homman ydin ja vaatimus. Tästä olen todella kiitollinen.

Näin isänpäivänä emme vietä perheenä yhdessä tätä juhlapäivää. Mutta tämä on teidän päivä, isien päivä. Kiitos, että olette niin hyvät isät. Teette huikeaa hommaa!

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Mitä minulle tarkoittaa perhe? Mitä minulle merkitsee parisuhde? Näitähän silloin tällöin täällä Instassakin kysytään, tekstin lisänä kuva söpöstä pariskunnasta tai ihanasta perheestä. Minun toive oli saada se oma ihana perhe, minä, lapsi ja mies, varsinkin, kun vaikeat kokemukset, etä-äitiytyminen ja kamala parisuhde kummittelivat mielessä. Olisiko jo minun aikani? 💑👪Kun sain sellaisen hetkeksi, olin onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Kun me sitten erosimme kuopukseni isän kanssa, oli se minulle maailman isoin ero ja menetys.💔 Silloin se viimeinen mahdollisuus siihen ydinperheeseen oli mennyttä. Pitkän ja tuskallisenkin taipaleen jälkeen olen ymmärtänyt, että eroperhekin on hyvä perhe. 💙🙏Me ei olla enää me, mutta minun perhe on pysynyt. Eroperhe ei ole häpeä. Älä sinäkään häpeä sitä. #etääiti #tb #2014 #perhe #family #ero #eroperhe #vauva #mumlife #divorce #vaikuttaja #sinkku #sinkkuäiti

Henkilön Helka Belt /Etä-äiti -blogi (@belthelka) jakama julkaisu Elo 13, 2019 kello 7.18 PDT

Lue myös: Kiitos lapsieni isät
Vinkkimme miten selviytyä vauvavuosierosta
Meillä ei elatusmaksuista riidellä