Etä-Äiti

”Onko kiva, kun sinulla on kaksi kotia?” – 5-vuotiaan poikani vastaus lyö ällikällä

Teksti:
Helka Belt

Kuopukseni lapsilisät menevät sekä minulle että hänen isälleen.

Kysyin 5-vuotiaaltani, onko kiva, kun hänellä on kaksi kotia. Hän asuu vuoroviikoin luonani. Vastaus oli aika veikeä.

Hän nimittäin vastasi: ei minulla ole kahta kotia vaan kolme! Kuljimme kohti päiväkotia ja mietin, ovatko aamuaivoni jotenkin hitaalla, koska en ymmärtänyt. Kysyin. Vastaus: niin kun on isin koti ja äitin koti ja sitten papan koti. Olen ollut siellä yötäkin!

Aivan. Rakas lapseni kertoo omalla tavallaan siitä, miten pienelläkin lapsella voi olla monta, enemmän kuin vanhemmatkin, tai muutkin kuin vanhemmat, merkityksellistä aikuista elämässään. Nämä kaikki aikuiset vaikuttavat hänen identiteettinsä, persoonansa ja itsetuntonsa kasvuun. Poikani aivan selkeästi laskee läheisiksi aikuisikseen minut, isänsä ja isovanhempansa.

Pienelläkin lapsella voi olla monta, enemmän kuin vanhemmatkin, tai muutkin kuin vanhemmat, merkityksellistä aikuista elämässään.

Tämä taas vahvistaa omaa näkemystäni siitä, että jo hyvin nuorena (meidän tapauksessamme 1-vuotiaana) lapsi voi aloittaa vuoroviikkoasumisen, jos hän näyttää voivan hyvin molemmissa kodeissa ja ei kärsi muutoksesta. Joidenkin mielestä kiintymyssuhteen muodostuminen ns. ykkösaikuiseen vaikeutuu, mutta me emme ole tällaista havainneet.

Havaitsen vain hyvää mieltä ja hyvinvointia lapsessani. Palatakseni hänen vastauksiinsa, hän kertoili, mitä tekee isänsä luona ja mitä taas minun luonani. Hänelle äidin koti ja isän koti ovat molemmat omia. Koska hän kuitenkin selvästi prosessoi asiaa, olen ajatellut tarkemmin keskustella hänen kanssaan asiasta aina sopivan tilaisuuden tullen. Olen miettinyt myös lasten eroryhmiä, koska sieltä hän saisi vielä ammattimaisempaa käsittelymallia perhetilanteeseensa.

En lähtisi päättämään lapsen iän tai muiden ns. ulkoisten seikkojen perusteella sitä, mikä asumismuoto on kellekin lapselle paras.

Joidenkin mielestä lapsi kokee juurettomuutta, jos yksi kodeista ei tunnu sille ykköskodille. Minusta tuollainen on lähinnä hassua. Miten enemmän voisi olla huonompi, JOS lapsi kokee olevansa jokaisessa kotonaan ja voi hyvin. Aina näin ei ole, kuten esikoiseni tilanne osoittaa. Silloin yksi koti onkin parempi (hänen tapauksessaan isänsä koti). Mutta nämä ovat tapauskohtaisia, joten jätän kaikki yleistykset jälleen omaan arvoonsa.

Lue myös:
Jari Sinkkonen teilaa vuoroviikkoasumisen
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt
Lastenhuoltolaki muuttuu vuoroasumisen suhteen

Terveisin, Helka

X