Etä-Äiti

Kaksi viikkoa erossa

Teksti: Helka Belt

Pakkailin nuorimmaiseni vaatteita. Nyt niitä olikin isompi määrä pakattavana kuin tavallisena sunnuntaina. Koska kuopukseni lähtee jokakesäiselle kahden viikon lomalle isänsä luokse.

Kauniit, huolella ja rakkaudella valitut vaatteet menivät yksitellen kankaiseen kassiin. Jokaisen viikkauksen kohdalla annoin pieniä hyvästelyjä lapselleni. Irrottautuminen on rankkaa. Pieni kyynelkin vierähti silmäkulmasta.

Luopuminen. Se kuuluu erovanhemman elämään.

Hänestä irrottautuminen on nykyään vaikeampaa kuin etäpojastani. Koska olemme niin paljon enemmän yhdessä. Luopuminen. Se kuuluu erovanhemman elämään. Pidän kuitenkin tärkeimpänä sitä, että lapsen ei tarvitse luopua enempää kuin on ihan pakko. Ei hänen tarvitse luopua kahden viikon lomasta isän kanssa; eikä äidinkään kanssa. Minun viikkoni tulevat seuraavaksi. 

Joten vaikka itkettääkin, olen äärimmäisen onnellinen. Lapsellani on kaksi hänelle todella läheistä vanhempaa. Kuopukseni on aivan riemuissaan lähdössä isänsä luokse. Yhtä riemuissaan hän tulee sitten minunkin luokseni. Tämä on ihana huomata; että hän luottaa meihin molempiin.

Vaatteetkin lähtevät isän luokse.

Yksitellen rakkaani vaatteet viikkaantuvat kassiin. Ja kyyneleeni ehtyvät; olen jopa ylpeä itsestäni. Olen oppinut nauttimaan erossaolostamme. Koska se jälleennäkeminen sen jälkeen on niin upeaa, että pystyn yksinoloaikani antamaan täysin itselleni.

Nautin siitä, että saan miettiä, mitä me teemme sitten meidän ikiomalla kaksiviikkoisellamme.

Elämämme on muotoutunut tällaiseksi. Ei se ole sen parempaa tai huonompaa kuin muillakaan. Se on meidänlaistansa. Nautin siitä, että saan miettiä, mitä me teemme sitten meidän ikiomalla kaksiviikkoisellamme. Meille tulee elämämme kesä, sen jo tiedänkin. Koska meillä on toisemme. 

Se on kaikki.

Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt
Etä-äidistä lähiäidiksi – onko tämä näin raskasta!

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Lue myös

X