Kassalta menestyneeksi naiseksi – Tein oman elämäni sannamarinit ja uskallan sanoa sen ääneen
Tekeekö useat päättyneet parisuhteet minusta huonon kumppanin?
Kassalta menestykseen melkein kuin Sanna Marin. Miten tein sen?
Heti ensimmäiseksi sanon, että en tarkoita sanoa YHTÄÄN alentavasti tai vähättelevästi sanaa kassa. Tein kassa- ja asiakaspalvelutyötä yli kymmenen vuotta ja tiedän, että se on RANKKAA. Rankkaa, mutta myös antoisaa. Olen ollut töissä Suomalaisessa kirjakaupassa, Akateemisessa kirjakaupassa, Prisman, Alepan ja S-marketin kassalla sekä Prisman infopisteessä ja Sokoksen miestenosastolla. Jokaisesta paikasta pidin ja tykkäsin myös työstäni. Onneksi myös Sanna Marin (kassalta pääministeriksi) ei vähätellyt kassatyötään lainkaan, vaikka lööpit kirjoittivatkin kassatyöstä lähes alentavaan sävyyn.
Miksi sitten tekstin otsikko?
Se nousi mieleeni, kun menneellä viikolla tulin väsyneenä kotiin hyvin pitkän päivän jälkeen. Ja se ajatus päässäni: olen päässyt näin pitkälle! Tulen edelleen väsyneenä kotiin töiden jälkeen, mutta tämä tuntuu niin paljon paremmalta. Olin ollut mielekkäässä päivätöissä ja sen jälkeen vetämässä eroseminaaria.
Neljä vuotta sitten tilanne oli tämä: tulin kotiin hyvin väsyneenä. Tein matalalla palkalla päivätyötä, joka ei riittänyt kattamaan kulujani. Joka viikko, kun lapsi ei ollut luonani, menin suoraan töistä kassatyöhön. Joka ilta ja viikonloppu. Lisäksi minulla oli paha reuma ja kädet huusivat hoosiannaa kassatyöstä. Mutta pakko se oli.
Onhan elämäni muuttunut aivan mielettömästi. Ja parasta tässä kaikessa on, että tein ITSE muutoksen ja pääsin tähän OMALLA työlläni. Miten?
Eräänä päivänä päätin, että ei enää. Haluan muuttaa elämäni. Mutta mitä tarkoittaa muuttaa elämänsä? Se vaati konkreettisia toimenpiteitä, jotka myös tein. Listasin asiat, joita haluan elämässäni muuttaa sekä asiat, joihin haluan pyrkiä. Sitten aloin pyrkimään kohti tavotteita. Yksinkertaista? Ehkä, mutta toimii.
Lue myös: Helka teki kaksi listaa ja muutti elämänsä
Vaikuttavana voimana taustalla oli sairastumisen myötä noussut ajatus: meillä on vain tämä yksi elämä ja koskaan emme voi tietää, mikä päivä on viimeinen. Siksi jokaisesta päivästä on tehtävä merkityksellinen. Kuulostaa jälleen kliseeltä, mutta entä sitten. Se toimi minulla.
Nyt voin sanoa olevani menestynyt monella mittapuulla.
Raha-asioissa auttoi suunnittelemani taulukko, jonka avulla sain luottoasiani viimein paremmalle tolalle. Nyt 16 vuoden velkahelvetti on loppumassa.
Katso myös: Helka kertoo nuorena ottamistaan lainoista ja mikä tilanne on nyt raha-asioiden suhteen
Tein kaikki nämä ja pääsin eteenpäin. Nyt voin sanoa olevani menestynyt monella mittapuulla. Sen sanominen ärsyttää monia, mutta ärsyttäköön. Kun ajattelen sitä neljän vuoden takaista Helkaa, joka yömyöhään istui palkkatyönsä jälkeen kassalla, tiedän, että olen ansainnut tämän kaiken. Eihän sitä pakko ole tehdä. Omaa elämäämmehän me täällä elämme. Voi sen käyttää tekemällä ei mitäänkään. Se on oma päätös. Käyttääkö sanoja mutta kun ei vai entä jos kuitenkin?
Lue myös: Vuosi 2017 oli hurja menestyksen vuoteni
Menestyksestään ei saisi puhua tai nauttia. Ei naiset ainakaan. Tasa-arvo on tältä osin aika kaukana. Menestynyt mies on tavoiteltava asia, menestynyt nainen pelottava ja ahdistava. Sanna Mariniakin piti tytötellä. Menestynyt nuori nainen ei voi olla totta. Siksi siihen ei osata suhtautua. Muuten kuin tytöttelemällä, eli ohittamalla naisen menestys täysin.
Lue myös: Sanna Marin pääministeriksi ja siitä nousi kohu
Hyvä Sanna Marin ja hyvä minä. Nainen saa menestyä!
Terveisin, Helka
Kommentit
Ketä menestynyt nainen pelottaa ja ahdistaa? Tai miten niin menestyvästä naisesta ei saisi puhua? Eikö pikemminkin koko ajan olla nostamassa esille naisia, jotka ovat joillakin aloilla menestyneet ja suorastaan juhlimassa sitä?
Esim. tätä, että Suomessa kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajana on nainen ja vieläpä melkein kaikilla puolueilla ”kolmekymppinen” nainen, niin sehän on ihan yleisen juhlinnan ja ylistyksen aihe.
Kommentit
Ketä menestynyt nainen pelottaa ja ahdistaa? Tai miten niin menestyvästä naisesta ei saisi puhua? Eikö pikemminkin koko ajan olla nostamassa esille naisia, jotka ovat joillakin aloilla menestyneet ja suorastaan juhlimassa sitä?
Esim. tätä, että Suomessa kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajana on nainen ja vieläpä melkein kaikilla puolueilla ”kolmekymppinen” nainen, niin sehän on ihan yleisen juhlinnan ja ylistyksen aihe.