Etä-Äiti

Eristys vähentää eroja ja lähentää pariskuntia – Epidemian jälkeen tulee eropiikki

21.3.2020 Teksti: Helka Belt

Yhteinen kriisi lähentää.

Ensin lähennytään ja sitten tulee eropiikki. Mihin väitteeni perustuu?

Katsotaan mitä vain katastrofileffoja, zombie-sarjoja, virusepidemiaelokuvia, sotaelokuvia, mitä vain. Siellä se näkyy. Perheet liittoutuvat yhteen taistelemaan yhteistä vihollista vastaan. Mitä vakavammaksi maailmassa nyt jylläävä pandemia menee, sitä enemmän me tarvitsemme toisiamme.

Kun hätä on suurin, tuntuvat pienet vastoinkäymiset ja kränät ihan toisarvoisilta. Se vähän ärsyttävä puoliso on nyt se, jonka kanssa saat olla lähekkäin, kenen kanssa jutella, jonka sylistä saat voimaa ja lohtua. Kun tauti puhkeaa yhä useammalla, suojelevat perheet jäseniään leijonan raivolla.

Yhdessä.

Se vähän ärsyttävä puoliso on nyt se, jonka kanssa saat olla lähekkäin, kenen kanssa jutella, jonka sylistä saat voimaa ja lohtua.

Joskus jokin tärkeä riita tuntuu nyt hyvin toisarvoiselta. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Hädän keskellä unohtuu hetkeksi arjen huolet ja murheet, riidat ja erimielisyydet. Aivokapasiteettimme ei jaksa kantaa loputtomiin uusia ja uusia asioita ja ajatuksia. Silloin me ajattelemme sitä tärkeintä. Selviytymistä.

Mutta mitä tapahtuu eristyksen jälkeen? Perheet ovat olleet pienisssä tiloissa yhdessä, koettaneet tehdä töitä etänä ja hoitaa samalla lasten kotikoulut. Vähitellen turhautuminen kasvaa, vaikka edelleen taistellaan yhdessä pandemiaa vastaan.

Mietitään, että kun tästä selviän, haluan omaa tilaa. Haluan elää omaa elämääni.

Ennustan, että pandemian jälkeen eropiikki on tosiasia. Haluamme elää juuri tätä omaa, uniikkia elämäämme.

Ymmärtää, mikä on elämässä tärkeintä. Koska meillä on vain tämä yksi elämä. Kannattaako sitä tuhlata sellaiseen, joka ei tee oikeasti onnelliseksi? Riitaisaan parisuhteeseen, alistavaan avioliittoon, sinua vähättelevään puolisoon? Siksi erot lisääntyvät tällaisen kriisin jälkeen. On aika löytää itsensä, kehittää itseään, tavoitella omia unelmia ja onnenhetkiä.

Kun tästä selviän, haluan omaa tilaa. Haluan elää omaa elämääni.

Itsekkäästikin. Mutta elämässään saa olla itsekäs. Omammehan se on. Mutta nyt ei ole vielä aika sille. Nyt on aika taistella yhteistä vihollista vastaan.

Onneksi tällaiset tapaukset myös lujittavat parisuhteita pandemian jälkeenkin. On lyöty vihollinen yhdessä, rakastettu hädän keskellä. Ehkä ne turhat ja vähäpätöiset riidat jäävät nyt menneisyyteen. On nähty kriisin keskellä, että toiseen voi turvautua, hän ei jätä ja on lähellä.

Sekin on aivan ihana ajatus.

Meillä on kriisin jälkeen aikaa saavuttaa omat unelmamme, kuut ja tähtemme. Yhdessä tai erikseen.

Lue tästä kaikki koronaan liittyvät tekstini.

Terveisin, Helka

Lue myös

Suosittelemme