
”Koska olin tyhmä raha-asioideni suhteen, ero vei minulta lähes kaiken – rahat, elatukseni, kotini ja lapseni”
Näin sanoo minulle lukijani, joka kertoo meille erotarinansa. Hän sanoo haluavansa olla varoittava esimerkki siitä, miten eroa ei kannata hoitaa ja myös siitä, miten ei kannata toimivassakaan suhteessa antaa kaikkea toisen vastuulle ja omistukseen.
”Hän omisti taloni, sai rahani ja maksoi laskuni”
Anonyymina pidättäytyvä lukijani kertoo tilanteensa taustoja. Kun hän meni entisen kumppaninsa kanssa naimisiin, omisti hän kotinsa, jossa oli asunut myös lapsuutensa. Kumppanin mielestä talo kannatti siirtää hänen nimiinsä, koska kaikki muutkin raha-asiat olivat hänellä enemmän hallussa. Näin lukijani ei tarvitsisi huolehtia veroista, omaisuusasioiden hoitamisesta tai mistään paperisodista. Tämä kuulosti hyvältä ratkaisulta, luottihan hän kumppaniinsa täysin raha-asioissa.
Hän ei saanut palkkaa, vaan kumppani maksoi kaikki laskut ja antoi hänelle rahaa vaatteisiin, ruokaan ja huvituksiinkin.
Hän alkoi työskennellä entisen kumppaninsa yrityksessä. Käytännössä hän ei saanut palkkaa, vaan kumppani maksoi kaikki laskut ja antoi hänelle rahaa vaatteisiin, ruokaan ja huvituksiinkin. Näin lukijani säästyi paljolta paperityöltä ja laskujen kanssa tuskailuilta.
Kaikki sujui hyvin monia vuosia ja heille syntyi myös kaksi yhteistä lasta. Kunnes kaikki muuttui.
Eron astuttua voimaan kumppani vei kaiken, koska omisti kaiken
Entinen kumppani alkoi käyttäytä omituisesti, oli välillä vihainen, välillä poissaoleva, välillä poissa kotoa monia päiviä. Lisäksi hän alkoi rajoittaa lukijani menemisiä. Lopulta kävi ilmi, että entisellä kumppanilla oli ollut jo jonkin aikaa uusi suhde.
Entinen kumppani sai lähihuoltajuuden, koska hän asui lasten tutussa kodissa ja oli taloudellisesti paremmassa asemassa.
Lukijani halusi eron. Ja silloin hän ymmärsi, ettei hänelle jäisi mitään. Talo ja yritys jäivät toiselle osapuolelle, koska ei hänellä ollut voimia taistella tuolloin juuri mistään ja raha-asioiden hoitaminen oli hänelle vierasta. Jälkeenpäin hän toki ymmärsi, miten oli tässäkin toiminut järjettömästi. Ero oli niin iso kriisi, ettei hän osannut toimia rationaalisesti eron hetkellä, jolloin olisi pitänyt osata taistella omista oikeuksistaan.
Koska hän ei ollut saanut palkkaa eikä omaa rahaa mistään, oli hänen pankkitilinsä tyhjä ja toimeentulo turvaton, koska hän työskenteli tulevan entisen puolisonsa yrityksessä.
Huoltajuuskiistan tuloksena oli, että lukijani entiselle kumppanille annettiin heidän lastensa lähihuoltajuus, koska hän asui lasten tutussa kodissa ja oli taloudellisesti paremmassa asemassa. Entisen puolison uusi kumppani muutti samaan aikaan asumaan lukijani entiseen kotitaloon.
”Erossa menetin kaiken, koska en ollut ymmärtänyt pitää huolta asioista ennen eroa”
Lukijani ymmärtää, että oli tehnyt tyhmästi avioliittonsa aikana. Tyhmästi sen takia, että kumppani ei osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Toki tätä ei voinut tietää etukäteen. Lukijani antoi entiselle puolisolleen kaikki raha-asiat hoidettavaksi ja kaiken omaisuutensa omistuksen.
Lukijani sanoo, että hänen olisi pitänyt jo avioliiton aikana alkaa keräämään omaa rahaa ja laittaa talouttansa kuntoon ennen kuin sanoi, että haluaa erota. Muutos kuitenkin liitossa oli niin nopea, ettei hän ehtinyt miettimään rauhassa. Nyt hän ajattelee, että olisi ollut parempi kestää tilannetta ja kohentaa omaa taloudellista tilannetta vaikka salaa, ehkä tienaamalla jostain sivutyöstä omaa rahaa.
”Ei kannata antaa kaikkia raha-asioitansa toisen hoidettavaksi. Sitä jää ihan tyhjän päälle, jos ero tulee.”
Erot ovat joskus hyvin rumia, sanoo lukijani. Erokriisin lisäksi hän joutui käsittelemään juuri alkaneen etävanhemmuutensa tuomia tunteita ja suruja, pohtimaan, miten selvitä rahallisesti eteenpäin ja etsimään itselle uuden työpaikan sekä uuden kodin.
Sen ohjeen hän antaa muille, ettei kannata antaa kaikkia raha-asioitansa toisen hoidettavaksi. Sitä jää ihan tyhjän päälle, jos ero tulee. Hän sanoo, että tämä oli syy myös lähihuoltajuuden menemiselle toiselle osapuolelle. Hän näkee lapsiaan säännöllisesti, muttei edelleenkään ole taloudellisesti kykenevä heistä huolehtimaan. Oman talouden kuntoon laittaminen vie vielä paljon aikaa. Sillä tiellä hän onneksi jo kuitenkin on.
Terveisin, Etä-äiti
Facebook || Instagram || Twitter
Kommentit
Ositustahan ei kukaan pakota tekemään jos puolisot ei asiaa ulkopuoliselle vie. Jos mies puhuu vakuuttavasti eikä toisella ole voimia lähteä edes selvittämään asiaa..
Kommentit
Tästä tarinasta on jäänyt jotain olennaista pois. Ensinnäkin, taloa ei voi vain siirtää toisen nimiin, se vaatii aina kaupan ja kauppahinnan maksun: missä nämä rahat ovat? Tuskin taloa on lahjoitettu, sillä lahjaveroseuraamukset olisivat valtavat. Entä ositus? Miksei sitä ole tehty? Jos on ollut avioehto, jossa puoliso saa kaiken, saa kyllä syyttää itseään. Jos mulle ehdotettaisiin sellaista, alkaisi kyllä hälytyskellot soimaan.
Totta on kuitenkin, että erossa voi menettää paljon omaisuutta ja monesti ero ylipäänsä on valtava taloudellinen riski. Siksi jokaisen olisi hyvä miettiä näitä asioita jo avioliiton aikana, vaikka kuinka olisi rakkauden sokaisema.
Ositustahan ei kukaan pakota tekemään jos puolisot ei asiaa ulkopuoliselle vie. Jos mies puhuu vakuuttavasti eikä toisella ole voimia lähteä edes selvittämään asiaa..
sitä on vaikea ajatella tätä hetkeä pidemmälle jos on rakkauden sokaisema nimim. kokemusta on
Tosi varoittava esimerkki.
Olipa surullinen tarina. Ja jäi ihan vaivaamaan, että tuo mies sai rangaistuksen sijaan palkinnon siitä, että huijasi toiselta talon ja samalla laittomasti pimitti työnantajan sosiaaliturvamaksut. Lisäksi vielä maksoi todennäköisesti liian pientä palkkaa.
Surullista tosiaan ja lukijani ymmärsi olleensa todella naivi.
Sukupuolista ei teksti muuten maininnut mitään.
Osituksessa toiselle kuuluu puolet kaikesta omaisuudesta. Vai oliko exä saanut avioehdonkin puhuttua läpi? Jollei avioehtoa ollut niin olisiko tilanne vielä korjattavissa?
Oli todella pysäyttävää lukea tästä, aivan kamala tilanne. Ja äärimmäisen viisasta ja rohkeaa jakaa lukijalta tarina myös muille.
Komppaan sitä pankkien neuvoa, että jos vaan millään on mahdollista, kannattaa aina minimoida lainat ja säästää puskuria ns. pahan päivän varalle. Tämä on ollut meidän perheen katastrofissa isoksi helpotukseksi. Pienille säästöille, joilla oli pyöreiden hääpäivien kunniaksi tarkoitus viedä tulevaisuudessa perhe kesäksi matkailemaan, tulkin äkillisen ja ennalta arvaamattoman katastrofin vuoksi käyttöä.
Vaikka elämää ei missään nimessä kannattaisi pelätä ja luottamus on yksi suurista onnista elämässä, niin riskien välttämisessä ja järkevässä talouden suunnittelussa ja varautumisessa on pointtinsa.
Aurinkoa kevääseen! Tai kesähän se taitaa jo olla.