Kun etä-äitiys vaikuttaa lähiäitiyteen - vai vaikuttaako?

Minulla on ollut ilo ja oikeus keskustella etä-äitien kanssa etävanhemmuudesta. Muuten, sinä etä-äiti, tiedäthän, että facebookissa on oma ryhmä meille etä-äideille? Olen saanut ainakin yhden ihanan palautteen, että vinkistäni etä-äiti on löytänyt tuon ryhmän ja saanut vertaistukea elämäänsä. On todella tärkeää ja jopa mielenterveydellisesti kannattavaa löytää muita, joilla on sama elämäntilanne ja päästä keskustelemaan heidän kanssaan. On ihanaa saada tietää, ettei ole ajatuksiensa ja tunteidensa kanssa yksin.

Yksi etä-äiti toi esille hyvän aiheen. Vaikuttaako etä-äiteily lähiäiteilyyn? Eli jos on sekä etälapsia että lähilapsia, vaikuttaako toinen toiseensa? Onko suhde lapsiin erilainen? Minulle läheinen ihminen sanoi ja sanoo edelleen, että hänellä on täysin erilainen suhde vuoroviikkolapseensa kuin etälapsiinsa, joita näkee harvemmin; joka toinen viikonloppu. Lisäksi etälapsiensa lähivanhempi on melko hankala tapaus ja asioiden sopiminen ja mahdollinen uudelleenjärjestely tapaamismäärissä on vaikeaa. Ystävälläni on paljon läheisempi suhde lapseensa, jota näkee useammin ja jonka hoidoista ja asioista voi sopia rauhanomaisesti toisen asianomaisen kanssa. Hänelle on kasvanut täysin erilainen kiintymyssuhde lapseensa, jollaista ei ole etälapsiinsa. Valitettavaa toisaalta lapsien kannalta, mutta silti realiteetti.

Ja vielä jos vanhempi lapsi on etälapsi ja nuoremmat lähi- ja/tai vuoroviikkolapsia, voi äitiyttä ja suhdetta lähilapsiinsa arvostaa eri tavalla. Kun on tottunut siihen ikävään, yksinäisyyteen ja ehkä syyllisyyteenkin,jota etä-äitiys tuo mukanaan, arvostus yhdessäoloon lähilapsensa kanssa nousee. Vaikka ehkä joutuisi olemaan yksinhuoltajanakin, ei äitiyttä koe rankaksi, koska ei pidä sitä itsestäänselvyytenä. Kiitollisuus lapsensa kanssa arjen viettämisestä voi nousta eri tavalla mieleen kuin äideillä, ketkä ovat kaikille lapsillensa lähiäitejä.

Tämä oli erinomaisen tärkeä ajatus ja keskustelunavaus. Äitiys – ja yleisesti vanhemmuus aina- on täynnä tunteita. Riittämättömyyden tunteita, ilon kyyneleitä, rakkaudesta pakahtumista, syyllisyyttä, itsesyytöksiä, ihmettelyä. Elämää rikkaimmillaan. Olen itse kokenut etä-äitiyden, lähiäitiyden, sinkkuäitiyden, yh-äitiyden, äitiyden parisuhteessa ja ilman parisuhdetta. Voin sanoa, että olen kokenut monenmoista äitiyden muotoa ja erilaisia tunteita, mitä liittyy äitiyteen.

 

”Äitiys – ja yleisesti vanhemmuus aina- on täynnä tunteita. Riittämättömyyden tunteita, ilon kyyneleitä, rakkaudesta pakahtumista, syyllisyyttä, itsesyytöksiä, ihmettelyä. Elämää rikkaimmillaan.”

 

Minulla on ihan erilaiset suhteet lapsiini. Toki myös lapsen ikä vaikuttaa, toinen on teini ja toinen on taapero. Toisen elämässä on ollut kauemmin ja toiseen vasta tutustuu. Siltikin. Etälastaan ajattelee useasti, ehkä jopa useamminkin kuin lähilastaan. Mitä hänelle kuuluu, missä hän menee. Onko kaikki hyvin. Yrittää ajatella itsensä lapsensa elämään ja menoihin, olla mukana henkisesti jos ei voi olla fyysisesti. Silti se suhde on..niin, etäinen. Jotenkin, ulkopuolinen. Ei ole järjestelemässä lapsensa jokapäiväistä elämää. Sitähän se etäys tarkoittaa. On vanhempi muttei välttämättä huoltaja. Etäinen ainakin fyysisesti. Joskus arki vie mukanaan ja ei muista ajatella lastansa ihan joka hetki. Sitten taas se syyllisyys. Miten olla hyvä äiti mutta etä-äiti? Mikä on oikea tapa? Onko edes sellaista?

Ja kun etälapsi tulee käymään, on se tunne täysin erilainen kuin lähilapsen kanssa. Halaa, suukottelee, kyselee, juttelee, koettaa saada menetetyn ajan korvatuksi ja äkkiä kaikki asiat läpikäydyksi, ennen kuin eron hetki taas koittaa. Ottaa hurjasti valokuvia ja painaa mieleensä lapsensa piirteet. Miten nuo lapset kasvavatkin niin nopeasti! Olet niin paljon isompi kuin viime kerralla! Tuntee kovaa surua, kun ei ole seuraamassa joka päivä lapsen ainutkertaista matkaa aikuisuuteen.

Ei ole niin tarkkaa siisteydestä, säännöistä tai sen sellaisesta. Lähivanhemman pitää ja hän saa elää sitä arkea ja jokapäivästä elämää; antaa kotiintuloajat, läksyjenteko-ohjeet, siivouspäivät ja muut sellaiset. Etävanhemman ei niinkään. Joskus etävanhemmalla on etuoikeuskin olla vähän lepsumpi, kun ei eletä arjessa yhdessä. Kun ollaan yhdessä, sitten nautitaan.

 

”Joskus etävanhemmalla on etuoikeuskin olla vähän lepsumpi, kun ei eletä arjessa yhdessä. Kun ollaan yhdessä, sitten nautitaan.”

 

Lähilastaan näkee useammin. Häntä seuraa tarkemmin ja kasvun näkee joka päivä. Silti ei koskaan pidä itsenstäänselvyytenä, että se lapsi siinä on. Toinen lapsi ei ole. Hän on jossain muualla.

Äitiys. Tuo monimutkaisten tunteiden verkko. Etä-äitiys, tuo monimonimonimutkaisten tunteiden verkko.

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?