Etä-Äiti

Kun ikävä iskee pahiten, on onni, että välit lapsen isään ovat hyvät

12.7.2019 Teksti: Helka Belt

Minulla on vuoroviikkovanhempana nyt lapseton viikko. Ja tänään iski niin kova ikävä, että purskahdin itkuun. Onneksi sain helpotusta, lapsen isältä.

Olen ollut nyt viisi päivää erossa lapsestani. Niin kauheasti kun olenkin NAUTTINUT (siis ihan oikeasti, tämä ei ollut sarkasmia), tänään se iski.

IKÄVÄ. Minulla harvoin ehtii tulla ikävä vuoroviikkolastani, varsinkin, kun yleensä näemme kerran lapsettomankin viikon aikana. Nyt kesällä ei tätä yhden päivän tapaamista ole lomamatkojen vuoksi. Ja arjessa ei ehkä ehdi pysähtymään samalla tavoin kuin näin lomalla.

Tänään sattui niin paljon, että käperryin sängylle vauva-asentoon ja itkin ja paruin.

Oli mikä oli, tänään sattui niin paljon, että käperryin sängylle vauva-asentoon ja itkin ja paruin. En ole pitkään aikaan kokenut näin kovaa ikäväntunnetta nuorimmaistani kohtaan.

Onneksi sain helpotuksen, koska näinä hetkinä osaan pyytää lapsen isältä vaikkapa yhtä kuvaa lapsesta. Se auttaa hieman. Tiedän, että lapsella on kaikki hyvin ja sen jälkeen minullakin jälleen on.

Sain tämän kuvan kuopuksestani tänään.

Näette siis tässä postauksessa tältä päivältä ihan autenttista matskua. Minä itkemässä ja kuopus isällään. Tällaista on meillä, vuoroviikkoperheenä.

En aina osaa varautua näihin tunnekuohuihin, tänään se tuli niin yllättäen. Siksi tämä ensiapu oli äärimmäisen tärkeää. 

Miten onnellinen olenkaan, että isä aina lähettää näitä kuvia, jos pyydän. Se on minulle äärimmäisen tärkeää. Huh, kun jo helpottaa, vaikka vähän itken edelleen. En aina osaa varautua näihin tunnekuohuihin, tänään se tuli niin yllättäen. Siksi tämä ensiapu oli äärimmäisen tärkeää. 

Kiitos.

Lue myös: Kiitos lapsieni isät

Terveisin Helka

Facebook II Instagram

Lue myös

Suosittelemme