Kokemukseni eron jälkeisestä vainosta: Kun uhkailu alkoi kohdistumaan lapseeni, päätin viimein toimia

Ero ei aina tarkoita, että suhteen aikana koetut ongelmat loppuisivat. Joskus eron jälkeen alkaa vainoaminen, joka voi jatkua hyvin pitkäänkin. Vainoa on voinut edeltää ahdistava tai väkivaltainen suhde, mutta ei kuitenkaan aina. 

Mitä on eron jälkeinen vaino?

Vainoamista on toistuva uhkailu, seuraaminen, tarkkailu, toisesta valheiden kertominen ja perättömien huhujen aloittaminen sekä jatkuva yhteydenotto. Vainon uhrit kokevat paljon pelon ja ahdistuksen tunteita ja heillä on pakonomainen tarve piiloutua, joka johtaa usein puhelinnumeron muuttamiseen, asunnon vaihtamiseen, jopa uuteen kaupunkiin sopeutumiseen, ystäväpiirin pienenemiseen ja eristäytymiseen. Useat vainon uhrit myös masentuvat ja tuntevat julkisen paikan pelkoa.

Vaino kohdistuu joskus eron jälkeen myös omaan lapseen ja toinen vanhempi tällöin tietenkin koettaa suojella lasta vainoajalta. On tilanteita, jossa vainoaja on vedonnut tällaisen tilanteen jälkeen siihen, että hänet yritetään vieraannuttaa lapsestaan. Viranomaisten mielestä tällöin kyse on huoltoriidasta, vaikka kyseessä on tosiasiallisesti vakava vainoaminen.Tällöin vieraannuttamisen käsitettä käytetään väärin omia tarkoitusperiä varten. Myös toiseen suuntaan tapahtuvaa vääristelyä tapahtuu: vieraannuttaja voi esittäytyä toisen vanhemman vainon uhrina. Näiden seikkojen takia viranomaiset tai sosiaalityöntekijät eivät aina osaa tunnistaa vainoamista.

Vainoaminen on kriminlaisoitu vuonna 2014.

Minua seurattiin joka paikkaan

Kun olin päässyt viimein eroon epäterveestä suhteestani, kuvittelin, että viimeinkin voin saada elämäni järjestykseen. Vaikeudet eivät kuitenkaan päättyneet eroon, kun vaikeaa suhdetta seurasi systemaattinen vainoaminen. Huomasin, että minua seurattiin joka paikkaan. Vaikka muutin, uusi osoitteeni päätyi jotain kautta vainoajan tietoon. Vaihdoin puhelinnumeroani ja muutin sen salaiseksi, mutta silti viestejä alkoi tulla pian siihenkin numeroon. Viesteissä uhkailtiin minua, naurettiin minulle, haukuttiin minua ja kerrottiin, miten kaikki minun henkilökohtaiset asiani leviteltäisiin julkisesti muille.

Minulle soiteltiin keskellä yötä ja joskus puhelu katkaistiin heti, kun olin vastannut. Työpaikallani oli käyty ja sanottu työkavereilleni, että minun pitäisi varoa, missä kuljin. Koskaan ei voisi tietää, mitä minulle voisi tapahtua.

Jatkoin samaa käyttäytymismallia kuin vainoa edeltävän suhteenkin aikana; koetin olla huomioimatta sitä, unohtaa sen, antaa sen olla. Toivoin, että se vain jotenkin loppuisi. Silti tätä jatkui hyvin pitkään ja lopulta en olisi uskaltanut tai halunnut edes lähteä kotoani minnekään. 

Kun uhkailu kohdistui lapseeni ja perheeseeni, sietokykyni rajat ylittyivät

Kun viestien sävy muuttui uhkaavammaksi ja viestien uhkaukset alkoivat kohdistumaan myös lapseeni, lopulta minulle riitti. Muuttui yhdentekeväksi, pelottaako minua itseäni. Jotain oli tehtävä ja heti. Samalla viesteissä alettiin uhkailemaan uutta miestäni sekä lapsuudenperhettäni. Se oli viimeinen niitti. Tällaista ei tarvitse hyväksyä.

Ehkä ja valitettavan todennäköisesti vainon kohteeksi oli valittu joku uusi uhri. 

Ilmoitin, että jos tällainen uhkailu jatkuu, otan poliisiin yhteyttä. Sanoin, että kaikki viestit, joissa uhkailtiin perhettäni, ovat tallessa ja en epäröisi käyttää niitä todistusaineistona, jos asian joutuisin viemään eteenpäin. En tiedä, johtuiko tästä vai jostain muusta, mutta vainoaminen loppui siihen paikkaan. Ehkä ja valitettavan todennäköisesti vainon kohteeksi oli valittu joku uusi uhri.

Apua on saatavilla

Vainoaminen on nykyään jo lainkin mukaan laitonta ja väärin. Se jättää pitkäaikaisen jälkensä sen kohteeseen. Kesti kauan, ennen kuin en pelännyt jokaista tekstiviestiä, jonka sain tai jokaista puhelua, joka puhelimeeni tuli. Vasta nyt monen vuoden jälkeen sain nimityksen kokemuksilleni, kun törmäsin kirjaani kirjoittaessani vainon käsitteeseen. Ymmärsin, että olin kokenut eron jälkeistä vainoa. Myös kirjoittaessani kirjaani varten erilaisia erotarinoita olen tavannut sen kokeneita henkilöitä. 

Eräs vainon uhri kertoo minulle: ”Vainoamiseen liittyi tuhannet tekstiviestit, prepaidliittymästä lähetetyt treffipyyntöviestit ja ihan tolkuton seuraaminen. Ajeli autolla mun perässä, seisoi tuntitolkulla mun kodin roskakatoksessa, istui autossa bussipysäkillä josta näki mun asuntoon.” Tämä vainon uhri oli rohkea ja teki rikosilmoituksen vainoamisesta, josta myös langetettiin tuomio vainoajalle.

Jos olet kohdannut eron jälkeistä vainoa, sinulla on oikeus ilmoittaa siitä viranomaisille. Vainoaminen on aina väärin. Älä jää yksin. Apua on saatavilla. Muun muassa Ensi- ja turvakotien liiton Apua eroon -sivustolta löytyy yhteistietoja, joihin voi ottaa yhteyttä, jos kokee eron jälkeen vaikeuksia tai vainoa.

 

Lähde: Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu Valosta varjoon – Eron jälkeisen vainon tunnistaminen, katkaisu ja uhrien selviytymisen tukeminen

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?