Etä-Äiti

Kyllä, kaipaan lapsetonta aikaa ja rauhaa, lapsiviikoillakin

13.6.2019 Teksti: Helka Belt

Olen vuoroviikkoisesti nuorimmaiseni kanssa. Olen kirjoittanut ikävästä ja muista erovanhemmuuteen liittyvistä tunteista paljonkin. Mutta en tästä: kaipaan omaa aikaa lapsiviikoillakin.

Siis mitä?! Sanoinko juuri noin. Sanoin kyllä. Voin sanoa uudelleenkin: vaikka minulla on lapsi vain joka toinen viikko, kaipaan niilläkin viikoilla omaa aikaa ja rauhaa. Osittain siksi lapseni on päivähoidossa, vaikka minä olen välillä kotona. 

Lapsen kanssa on välillä raskasta ja väsyn. Haluan päästä rauhoittumaan.

Voisin ”syyttää” tästä uupumista, erityisherkkyyttä, ääniyliherkkyyttä tai mitä muuta sopivaa syytä tahansa, mutta nyt en tee sitä. Vaan ihan raa’asti sanon, että on kiva olla välillä yksin. Lapsen kanssa on raskasta ja väsyn. Haluan päästä rauhoittumaan. En ole koskaan ollut mikään äiti-ihminen siinä mielessä, että nauttisin kotona olemisesta monia vuosia lapsen kanssa, en menisi töihin ja hoitasin lasta itse mahdollisimman pitkään. Se ei vaan ole yhtään minua.

Tämän voi sanoa myös positiivisestikin: en hukannut itseäni äitiyteen, vaan säilytin oman itseni ja omat tarpeeni. Tämä on ehdottomasti myös hyväksi koko perheelle. Kukaan lapsi ei nauti siitä, että äiti tai isi on vain äiti tai isi ja unohtaa kaiken muun. Tämä käy raskaaksi lapsellekin. Ei lapsi saa olla kenenkään koko elämä.

Niin paljon kuin lapsiani rakastankin, kaipaan myös omaa aikaa.

Nyt kuulen jo korvissani kaikuja: olen yh, en ikinä saa omaa aikaa, enkä tarvikaan, nautin lasteni kanssa olemisesta ja en ikinä haluaisi viedä heitä hoitoon, jos olen kotona, koko elämäni on vanhemmuus ja niin edelleen. Hyvä, jos näin on. Minä olen erilainen. En ymmärrä muutenkaan tilanteiden vertailua. Varmasti on yh:ita, jotka olisivat ikionnellisia, jos hetken saisivat olla yksin. Mutta miten toisen tilanne vaikuttaa minun tilanteeseeni millään lailla? Ei mitenkään.

Varmasti on yh:ita, jotka olisivat ikionnellisia, jos hetken saisivat olla yksin. Mutta miten toisen tilanne vaikuttaa minun tilanteeseeni millään lailla?

Joskus minulle on sanottu, että haluan olla erovanhempi, kun en halua olla lasteni kanssa koko aikaa. Tämä on taas ihan puppua. En usko, että kukaan haluaa olla erovanhempi vain siksi, että ”saisi” olla erossa lapsestaan. Jos olisin suhteessa, luulen, että saisin helpommin sitä omaa aikaa, olisihan kotona toinen hoitamassa lasta sen aikaa. Lapseton viikko taas ei vaikuta mitenkään lapsellisen viikon olotilaan: voin kaivata hyvin omaa aikaa, vaikka olisin saanut sitä viikon verran edellisenä viikkona.

Tiedän, etteivät jotkut tykkää yhtään tästä tekstistä, mutta oikeastaan mitä väliä silläkään on. Koen olevani paljon parempi vanhempi ja enemmän läsnä, jos saan olla välillä ihan Helka vain ilman lapsiani. Mieluummin kaksi päivää intensiivistä yhdessäoloa ja nauttimista kuin viikko uupunutta ja kärttyistä äitiä? Ja jos muina päivinä lepää, ottaa omaa aikaa ja on välillä yksinkin, se ei ole mielestäni ollenkaan huono asia.

Mieluummin kaksi päivää intensiivistä yhdessäoloa ja nauttimista kuin viikko uupunutta ja kärttyistä äitiä.

Olen puhunut.

Lue myös:
Odotan välillä kauhulla pitkiä lomia lasten kanssa
Omasta ajasta saa nauttia, ja se on jopa suotavaa

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Lue myös

Suosittelemme