Kun hoidat lapsesi, oman yrjötaudin ja kuumeesi päivän ajan, olet arjen supersankari
Kun itse sairastuu, toivoisi saavansa lapsenhoitoon apua.
Minä olen. Selvisin. Juuri ja juuri.
Kello 9. Kaikki on vielä ihan normaalisti. Olen toki ollut kipeänä jo viikkoja, mutta en juuri nyt kovinkaan pahasti. Olen suunnitellut viikonlopulle kivaa ohjelmaa, koska omani ja poikien lomat loppuvat loppiaisen jälkeen. Olemme heränneet kuopuksen kanssa ajoissa ja lähdössä elokuviin katsomaan Ryhmä Hau -elokuvaa.
Kello 10. Popcornit on ostettu ja menemme saliin katsomaan elokuvaa. Minua alkaa heikottaa ja nukun melkein koko elokuvan ajan. Hyvin hukkaan heitetty yksitoista euroa. Poika onneksi tykkäsi elokuvasta.
Kello 12. Menemme McDonald’siin syömään. Minulla on oudon paha olo ja tilaamani kahvi ja hampurilainen maistuvat oudoille. Heitän molemmat melkein koskemattomina pois. Poika syö hyvällä ruokahalulla nugettinsa. Kun menemme metroon, mahassa alkaa vellomaan pahaenteisen oloisesti. Kun nousemme rautatieasemalla pois, meidän on ostettava K-kaupasta pelkästään muovipussi mukaan. Eipä olisi junassa kiva oksentaa penkille..samalla joudun soittamaan teinille, ettei hän tulekaan tänään luokseni. Hänelle tarttuu kaikki oksennustaudit tosi helposti ja rajusti, ja hänen isin kotonaan on myös pieni vauva. Ei ole järkeä tartuttaa häntä ja koko isin perhettä. Tämä harmittaa kamalasti, koska näemme muutenkin niin harvoin. Mutta ei voi mitään.
Kello 13. Junamatka sujuu pää pussissa, johon kaon välillä limaa, mutta oksennusta ei tule. Päätämme mennä junamatkan jälkeen vielä puistoon, jos vaikka oloni pahenee niin paljon illemmalla, etten jaksa tehdä lapseni kanssa enää mitään. Puistosta tulee aika kiire kotiin, kun mahassa velloo ja pelkään, että kakkaan housuuni. Tosi kiva tunne. Juoksemme loppujen lopuksi kotiin ja pääsen vessaan.
Kello 14. Olo alkaa huononemaan, mutta ei vatsan takia vaan muutoin. Pelkään, että flunssani on taas pahenemassa. Otan päiväunet, jotka venyvät kahden tunnin mittaiseksi. Poika katsoo sillä välin tabletistaan ohjelmia.
Kello 16. Keitän pojalle makaroonia ja nakkeja, ei voimat riitä muuhun. Itselle ei maistu mikään. Minua alkaa paleltamaan. Kun poika syö, mittaan kuumeen, ja kuumehan se on nousemassa. Makaan sängyssä ja poika leikkii vierellä välillä legoilla, välillä autoilla. Koen tosi huonoa omatuntoa, kun en jaksa tehdä mitään hänen kanssaan.
Kello 18. Poika alkaa käydä levottomaksi, kun ei voi tehdä oikein mitään. Koetan sängystä käsin keksiä hänelle tekemistä. Samalla juoksen välillä vessassa pahan oloni takia. Loppujen lopuksi poika piirtää meille molemmille Suomen ja Kanadan liput ja katsomme yhdessä nuorten jääkiekkomatsia ja heilutamme jokaisen Kanadan maalin kohdalla Kanadan lippua. Suomen lippua ei paljoa tarvitse heilutella. Olo on karmea: pää kipeä ja kuume tuntuu nousevan.
Kello 22. Raahaudun ylös ja vien pojan nukkumaan. Nukahdan hänen viereensä. Ei ole tainnut kaksinen päivä olla hänellä. Loppuyön mittailen kuumetta houreissani ja palelen. Olin selvinnyt päivästä. Kenelle tahansa vanhemmalle perhetilanteesta riippumatta voi käydä näitä päiviä, että joutuu hoitamaan lastaan itse ollessa kipeänä. Riittämättömyyden tunne on valtava ja samalla haluaisi oikeastaan vain nukkua ja olla hoitamatta lasta, mutta eihän sellaista voi tehdä. Nämä päivät surettavat ja aiheuttavat sääliä itseä ja lasta kohtaan, mutta toisaalta voimauttavat: kyllä me selvitään.
Nyt koetan selvitä lääkkeen voimilla tästä päivästä. Vilkas lapsi, joka ei pääse ulos tai voi oikein tehdä mitään kotona, ei ole helppoa seuraa kuumeiselle. Samalla huoli omasta kunnosta nousee, koska olen ollut niin pitkään kipeänä. Kai tästäkin jälleen selvitään.
Päivän voi katsoa kuvien ja videoiden muodossa Instagramini myday-stoorista.
Lue myös: Vanhemmuudessa ei ole sairaslomia
Terveisin, Helka
Kommentit